Meriretkellä Musaholmassa, melkein

Kyllä, minä huomasin, että LA päivälle oli ennustettu myrskyä. Tästäkin huolimatta valmistelin lähtöä, ja huhuilin seuraa, mutta soolokeikka tästä tuli. Ennuste oli 10-12m/s ja harvoin ne myrskyt kotkaan edes osuvat. Yleensä ne menevät pohjanmaalaisten ja keskisuomalaisten iloksi. Eikä 10-12m/s ole mikään myrsky, vaan napakka vastatuuli joka kasvattaa sekä kuntoa, että luonnetta.

Eikun LA aamuna rantaan pakkaamaan. Tuulesta huolimatta aurinko paistoi, eikä sadetta oltu luvattu. Tietysti olisin voinut lasketella itään myötätuulessa, mutta olen käynyt siinä suunnassa tänä vuonna retkellä, kahdesti. Halusin mennä länteen, Musaholmaan.

Keula kohti Äyspäätä ja ekan kerran pidän juomataukoa jo Kärkisaaren suojassa. On tosiaan aikamoinen tuuli, mutta katsotaan nyt millainen meno on Äyspäällä. Jos on ihan mahdoton keli, niin mietitään sitten uusiksi. Pidän suklaapatukan mittaisen tauon Maijansaaren suojassa, ja kurkistelen Äyspäälle aaltotilannetta. Maijansalmeen ei vyöry mitään massiivisia aaltoja, ja aika vaisulta vaikuttaa ensimmäisien karien luonakin. Sekaan vaan.

Aallot ovat matalia, ja aika loiviakin. Olen kokenut Äyspäällä aaltojen muodossa paljon railakkaampaa menoa. Se tuuli onkin sitten eri juttu. On ihan pakko mennä suoraan vastatuuleen, koska muuten sortaa liikaa. Bigfootissa riittää tuulelle pinta-alaa mihin tarttua, ja en tosiaankaan halua ajautua rannan läheisyyteen. Matka kuitenkin etenee, vaikkakin aika vaivalloisesti. Jos tämä tuuli on 10m/s, niin on päässyt kunto rapistumaan ja pahasti.

Pyhtään Pitkäsalmen suu-aukon kohdalla on helppo tehdä päätös: tuonne tuulensuojaan, Hevossaaren taakse. Väistän Kivikarit, kurvaan Mäntykarien kohdalta pohjoiseen, ja saan kaipaamani hengähdystauon. Rouville tiedoksi: se "makaronisaari" on oikeasti Mäntykari, tarkistin kartasta. Rouvien pikkusaarelle antama nimi juontuu siitä, että siellä tapahtui jollakin päiväretkellä dramaattisia: joltain kaatui kuulemma makaronipussi.

Lökören venesataman jälkeen olen taas hetken aikaa tuulitunnelissa. Melon Kiviniemen suojassa eteenpäin ja ihmettelen tuulta, joka on taatusti jotain ihan muuta, kuin ennustetut lukemat. Olin alunperinkin ajatellut pitäväni tauon Kuussaaressa, joten sinne.

Tauolla tankkaan energiaa salami- ja suklaapatukoilla, sekä kännykän akkua aurinkokennolaturilla. Ei hitsi, tämä matka näin etene, ainakaan jos Musaholmaan haluan päästä. Olen kyllä alkanut miettimään vaihtoehtoja, jos äijä vaikka hyytyy. Kun poistun Kuussaaren suojasta, olen taas tuulitunnelissa ja saan tikata ihan tosissaan, että pääsen takaisin Koukkusaaren suojaan.

Kakonsalmessa aion ensin mennä rantaa pitkin. Siinä on kiviä, mutta olen mennyt niiden välistä joskus aikaisemminkin. Äkkiä tuuli yltyy vielä entisestään, ja kivet häviävät näkyvistä. Se missä äsken oli kiviä, on nyt pelkkää valkoista vaahtoa, kun vesi vyöryy niiden ylitse. Okei, ei sitten mennä tuosta, onhan tässä väyläkin, mistä mennä.

En tiedä kuinka kova tuuli oli puuskissa, mutta kun yksi sellainen melkein tempaisee melan kädestäni, teen päätöksen: eiköhän tämä ollut tässä, ja leiri Koukkusaareen. En olekaan siellä koskaan edes pysähtynyt, saati yöpynyt. Huolestuneille tiedoksi: melassa oli karkuremmi ja aallonkorkeus ei minun reitillä noussut kertaakaan yli metrin.

Rantautumisen jälkeen menen kännykällä ilmatieteen laitoksen kotisivuille tarkistamaan, mitä Rankin tuulimittari oikein sanoo: 16m/s. Niinpä niin.

Teltalle löytyy suojainen paikka, ja Kaunissaaren ilotulitus näkyisi tähän. Leiri pystyyn ja ruokailuhommiin. Yritän läpällä houkutella Anttia Koukkusaareen iltanuotiolle, mutta saan kohteliaat pakit. Illemmalla vielä soittelen melojakaverin kanssa, joka on Ulko-Tammiossa. Siellä olisi kuulemma tarjolla 4m korkeita aaltoja.

Jos Kaunissaaresta ammuttiin muinaistulien kunniaksi raketteja, en tiedä niistä mitään. Uni hiipii pollaan ja äijä on untenmailla hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Kuvia tuli napsittua vähänlaisesti, ymmärrätte varmaan? :-) Laitan niitä, jos julkaisukelpoisia löytyy, seuraavaan postaukseen.

Rauli-myrskyn keskellä - träkkäykset

Tuli käytyä retkellä. Siellä tuuli "hieman". Tässä nyt ainakin träkkäykset, ehkä joku stoorikin tulee perässä.

Kuussaaressa eka tauko. Lökören kautta, niin oli edes hetken tuulensuojaa.

Kakonsalmen kohdalla totesin, että eiköhän tämä riitä ja leiri johonkin lähelle. Tuohon pieneen sudenlenkkiin em. salmessa on siihenkin selitys.

Kvaenangenin kajakkiretki: 8 päivä Lappeen Loma -> Lahti -> Kotka

Olemme sopineet, että herätys 08:00, tai niillä tienoilla. Herään ilman kelloa hieman ennen kasia, ja kylläpä melkein 10h unet tekivät hyvää.

Laahustan työmaalle, eli kärryn luokse noin varttia yli kahdeksan, ja suureksi hämmästykseni siellä ollaan jo työn touhussa. Paikallinen mekaanikko oli tullut paikalle sovitusti 08:00, ja nyt pitää muistaa, että on LA ja äijä on hälytetty paikalle eilen illalla. Täytyy oikein nostaa hattua moiselle palveluhalukkuudelle. Peräkärryn laakeri on odotetusti rikki, lopullinen hajoaminen oli ollut todella lähellä. Uutta osaa lähdetään hakemaan Kolarista (30km suuntaansa).

Jäämme odottelemaan: tutkimme hieman paikkoja ja kukin järjestää itselleen jotenkin aamupalaa. Se nyt ei ole suuri ongelma, kun olimme kuitenkin varautuneet nauttimaan sen alunperin Palojokisuun laavulla, jossa ei ole roskista kummempaa palvelua. Joesta nousee selvästikin hyvin lohta. Siitä on todisteena seinään niitatut tilastot (löytyy myös netistä), ja rannassa putsataan parhaillaan saalista, joka on aika isokokoinen. 

Loppujen lopuksi käy niin, että kaivattu osa löytyy suoraan hyllystä, ja se saadaan vaihdettua ilman ongelmia. Paikallinen mekaanikko paljastuu huumorimiehiksi, kun hän kesken työn touhun huomaa osan porukasta tulevan metsästä, läheiseltä luontopolulta. Herran kommentti meni jotenkin näin: "Menithe sithen methän karhun syöthiksi?" Hauska äijä, ja ilmeisen ammattitaitoinen. Siinä ei meinaan kauaa mene, kun uusi laakeri on paikoillaan.

Se toinenkin laakeri alkoi muuten osoittaa loppumatkan varrella väsymisen merkkejä, mutta ei hälyttävässä määrin. Tasalaatuista, kun leipovat melkein samaan aikaan. 

Matka jatkuu lopulta, vain noin 1,5h alkuperäisestä jäljessä. Olemme tosi reippaita ja koko loppumatka taitaa tulla kolmen pysähdyksen taktiikalla, joista pari on aika nopeita. Lahdessa olemme lähes alkuperäisessä aikataulussa, ja kotona Kotkassa joskus puolenyön aikaan. 

Oli hieno reissu. Kiitos kaikille matkakumppaneille, niin vanhoille tutuille, kuin uusille tuttavuuksille. Erityiskiitos vetäjille, että veitte meidän sinne ja takaisin turvallisesti. 

Kvaenangenin kajakkiretki: 7 päivä - Tverrfjorden -> Arctic FjordCamp -> kotia kohden

Viimeinen aamu norjassa. Unohtui mainita edellisessä postauksessa, että ensimmäinen yö tällä kahden yön leirillä oli aika kylmä. Lämpötila tippui johonkin 5 asteen tienoille, mutta ei haitannut ainakaan minua. Siitä saatiin varoitus vetäjiltä, että tulossa on kylmä yö, joten osasin varautua. Tämä viimeinen Norjan yö oli lämpötilaltaan ns. "normi", eli jossain kymmenen ja 15 asteen välissä mentiin. Ei ongelmia, kun varusteet on kunnossa.

Aamupalaa naamariin, ja leirin purkuun. Selviää samalla sekin, mikä ihmeen otus meni eilen pinnan alla ympyrää, meidän leirin edustalla. Nyt se ui enemmän pinnassa ja pääsemme kaikki ihastelemaan pyöriäistä. Siinä se saalistaa, varmaankin sitä samaa seiparvea, josta eilen vähensimme 3 yksilöä. Yritän saada videokuvaa, mutta ei se oikein onnistu. Siitä näkyy kuitenkin ajoittain vain vähän selkää, ja selkäevä. Hauska juttu kuitenkin.

Eläinten pongaus jatkuu, kun "kotivuonomme" suulla meitä saattaa matkaan merikotka. En edes muista monesko merikotkan pongaus tällä reissulla, mutta ei haittaa. On se komea eläin. Hetikohta perään kajakkien läheltä menee lauma pyöriäisiä. Kylläpä meitä nyt hellitään luontohavainnoilla. Nyt menevät niin läheltä, että hengitysilman ulospuhallus kuuluu selvästi.

Keli on edelleen aivan pläkä, mutta ei haittaa. Matka joutuu, vaikka välillä joitakin luonto kutsuu ja löytyy kaikenlaista pientä kuvattavaa, kuten esim. meduusoja. Määränpäämme on jo näkyvissä, kun havaitsemme pyöriäisparven, joka on menossa meidän edestä, noin 200m päästä. Paitsi, että ... nuo ovat aika isoja pyöriäisiä. Voiko olla? Kyllä vaan, meidän edestä ui kaikessa rauhassa valasparvi. Tarkemmin sanottuna lahtivalasparvi. En edes yritä ottaa puhelimella kuvia, kameroista akut loppuivat aamulla, eikä niilläkään varmaan saisi kunnollista kuvaa. Katson tätä ihmetystä monttu auki ja vaikkei näistä pienistä (kasvavat vain 11m ja 10 000kg kokoisiksi) valaista ei erotu kuin vähän selkää, ja selkäevä, olen vakuuttunut. Ei jaksa kauheasti pohtia mitä olisi tapahtunut, jos olisimme olleet sen 200m edempänä, suoraan niiden reitillä.

Valaita! Me nähtiin oikeita eläviä valaita, ja läheltä! \o/

Pienen loppukirin jälkeen, olemme retkemme päätepisteessä. Kunhan on ensin otettu ryhmäkuvat, alkaa kajakkien tyhjennys, kamojen pakkaaminen yms. asiaankuuluvaa logistiikkaa. Suorastaan delux juttu on lämmin suihku, joka on varattu meille. Pikainen lounas, jengi autoihin ja kotimatka voi alkaa. Teemme pikaisen pysähdyksen Koutokeinossa, jossa tuhlaamme hieman kruunuja. Valuuttakurssit on hakusessa, mutta minusta tuntuu siltä, että aivan sama mitä elintarvikkeita ostaa, se maksaa vähintään 50 kruunua kappale.

Mitä lähemmäs pääsemme suomea, sitä kurjemmaksi keli muuttuu. Se sade, joka oli luvattu meille, onkin täällä. Heti, kun kännyköiden netti alkaa toimia kunnolla, alamme tutkia säätiedotteita. Niiden mukaan majapaikassamme Palojokisuulla sataa. Melkein 100% todennäköisyydellä, eikä mitään tihkusadetta, vaan ihan kunnolla. Jengiä ajatus ei oikein nappaa, olemme kuitenkin menneet jo viikon ja säilyneet suhteellisen kuivina. Alamme tutkia vaihtoehtoja ja soittelemaan matkan varrella oleviin mökkikyliin. Lopulta saamme sovittua puhelimitse hyvän diilin, ja yöpaikaksi valikoituu Lappeen Loma.

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Yö sängyssä, ei tarvitsisi kasata/purkaa leiriä sateessa, olisimme vähintään 2h edellä aikataulusta. Aamulla säästyisi vielä lisää aikaa, kun leiriä ei tarvitsisi purkaa jne. Saattaisimme olla kotona ihan säädylliseen aikaan.

Kun ajamme majapaikkamme pihaan, olen ekana ulos minibussista, yhdessä Jussin kanssa. Perässä tulee varustepaku kajakkikärryn kanssa, ja se kärry pitää aika mahdotonta ääntä. Hälytämme Petrin nopsaan kuulolle, ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Ei se vielä Koutokeinossa pitänyt ääntä (kuulemma), mutta nyt on jotain pahasti pielessä. Huoneiden lunastaminen jälkeen alkaa asian tutkiminen. Vaikka on jo ilta, Lappeen Loman henkilökunta (suuret kiitokset) saavat sovittua niin, että joku paikallinen rasvanäppi tulisi katsomaan kärryä heti aamusta.

Rikki mikä rikki, ja kaikille on selvää, että aikataulu tulee ottamaan osumaa. Kuinka paljon, kukaan ei osaa sanoa. Sitäkään ei pysty sanomaan saadaanko kärryä kuntoon, vaan pitääkö kajakit jättää tänne. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että asia huomattiin.  Paras veikkaus (ja samalla ainoa) on laakeri, joka äänestä päätellen vetää viimeisiään, eikä olisi mitenkään kestänyt Lahteen asti. Ei viitsi kauheasti miettiä mitä olisi voinut tapahtua, jos/kun tuo olisi hajonnut ajossa, 80km/h nopeudessa.

Tämä ei tänä iltana selviäisi mihinkään, ja turha murehtia asiaa enempää, eikun nukkumaan.

Petri, paljonko sinne on matkaa tästä? P: Noin 13km. GPS taisi näyttää perillä 16km :-)

Minun meduusakuvat eivät oikein onnistuneet, mutta Marju nappasi näin komean kuvan yhdestä "kesähatusta".

Lintukallio, mistäkö tiedän? Petri kertoi ...

Paatit pakattu, kamat kyydissä ... heippa Norja, ehkä näemme taas joskus.

Mökki, mikä ihana vaihtoehto telttamajoitukselle.

Kvaenangenin kajakkiretki: 6 päivä - Tverrfjorden <-> Jøkelfjord (Øksfjord) jäätikkö

Myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta herään melko aikaisin. Totean, että olo on kuin Norjalaisella vuoripeikolla, ja hajukin taitaa olla samaa luokkaa. Ainakin hiukset pitää saada pestyä. Onneksi tämän leiripaikan vieressä on jäätikköjoki, joten ämpäri ja retkikeitin mukaan, ja sinne.

Lämmitän retkikeittimellä litran vettä kiehuvaksi, ja miksaan sen ämpärilliseen jääkylmää vettä. Lopputuloksenä lämmin pesuvesi. Siinä teille syy miksi raahaan, littaan menevää, ämpäriä mukana näillä reissuilla. Kylläpä teki hyvää.

Petrikin on jo herännyt, ja yhdessä ihmettelemme leirin edustalla kiertelevää eläintä. Joku iso siellä pinnan alla liikkuu. Menee ympyrää, mutta meillä ei ole mitään hajua mikä se voisi olla. Siitä olemme kuitenkin melko varmoja, että se ei ole hylje.

Tämäkin leiripaikka on ns. base-camp, eli viivymme tässä kaksi yötä. Nämä on kyllä parhaita aamuja retkellä, kun ei tarvitse laittaa leiriä kasaan, vaan voi jättää kaiken ihanasti rempalleen.

Aamupalan jälkeen kajakit vesille, ja lähdemme katsomaan jäätikköä. Sen pitäisi ulottua veteen asti. Olen hieman skeptinen, ja epäilen asiaa suuresti. Ilmaston lämpeneminen jne. mutta kohtahan tuo nähdään.

Keli on mitä mainioin. Bongailemme kaikenlaista, mm. merikotkia, isoja meduusoja jne. Parin tunnin läpsyttelyn jälkeen alamme olla perillä. Jäätikön reuna tulee kaikessa komeudessaan näkyviin, ja onhan se mykistävän hieno. Se ei enää ulotu mereen asti, ainakaan katkeamattomana, mutta komea se on silti. Rantaudumme muutaman kilometrin päähän, ja rupeamme lounaalle. Lounaspaikasta on komea näköala jäätikölle, ja onneksi Jounilla on kiikarit mukana. Pääsee katsomaan vähän lähempää ja esim. ne siniset raidat paljastuvat railoiksi. Aikamoinen, ja esim. tuolta voi lukea aiheesta lisää.

Koska keli on niin kauhea (täysin pläkä), ja jengi väsynyttä (kaikki ovat voimissaan), joudumme hinaushommiin. Joka menee tietysti hupailuksi. Nadja vetää parhaimmillaan viittä kajakkia(?), meidän kannustaessa, ja nauttiessa kyydistä. Jossain vaiheessa menen auttamaan häntä. Ajattelen, että kokeillaan millaista on hinata kahdestaan "valjakkona". Olisihan se pitänyt arvata, että Nadja jättäytyy heti hinattavaksi, kun tulee tilaisuus. Hitsi, kun onkin raskasta. Minulle huudellaan, että "Katso Pasi perääsi miten paljon meitä on", mutta en uskalla, vaan yritän punnertaa letkaa eteenpäin. Liikuuhan se jotenkin, mutta tiukkaa tekee. Myöhemmin minulle kerrotaan, että koko porukka olisi ollut hinattavana, mutta ei kai nyt sentään?

Koska olemme ajoissa takaisin leirissä, olimme jo etukäteen pohtineet, että tänään voisi käydä patikoimassa. Käytännössä siis kiipeämässä johonkin hieman korkeammalle. Melko pian rantautumisen jälkeen kysymme Petriltä vinkkejä, ja lopulta hän lähtee meille oppaaksi. Kohteeksi valikoituu lähellä oleva huippu ja reitti sinne olisi "Helppo reitti, sopii kaikille". Lauseesta muodostuu myöhemmin jos ei nyt legendaarinen, niin ainakin lentävä. Ainakin tämän retken ajaksi.

Eikun matkaan. Ensin vähän ylöspäin, sitten alas, joen ylitse ja varsinainen kiipeäminen alkaa. Joka on tietysti aluksi helppoa, sitten vaikeutuu ja erään louhikon jälkeen alkaa sitten se oikea kiipeäminen. Meno hidastuu, ja jalansijan kanssa saa olla tarkkana. Ensimmäinen lyö leikin kesken noin puolivälissä, mutta minä olen päättänyt, että en anna periksi. En, vaikka välillä on niin jyrkkiä kohtia, että pitää mennä neliveto päällä. Yritän olla ajattelematta paluumatkaa, ja en kauheasti vilkuile alaspäin.

Petri kannustaa välillä, että "kohta tulee loivempaa", ja minä punnerran menemään, vaikka tiedän sen olevan ns. paskapuhetta, ja pelkkää tsemppausta. Pari kertaa luulen meidän olevan jo huipulla, mutta hah, matka eikun jatkuu. Kunnes lopulta olemme siellä. Ensimmäisellä huipulla, tavoitteessamme, ja kylläpä on komeat maisemat. Kannatti, vaikka koville otti. Vuosi sitten Lyngenissä vastaava lenkki, mutta pienempi nousu melkein "tappoi" minut, ja nyt tuplasti korkeampi nyppylä teki saman. Selvää edistystä siis.

Alaspäin meneminen arveluttaa niin paljon, että "voiton" kunniaksi raahattu olut jää nauttimatta huipulla. Kerron muille, että nautitaan se kunhan ollaan ohitse siitä louhikosta. Petri lähtee vielä (juosten) tsekkaamaan viereisen huipun, kun me loput kolme lähdemme paluumatkalle. Ollaan tultu vasta vähän matkaa alaspäin, kun tajuamme Petrin olevan jo meitä edellä laskeutumisessa. Siis missä ihmeen välissä se oikein? Nevermind ... Laskeutuminen on lopulta helpompaa, kuin mitä odotin, ja pelkäsin. Jalansija löytyy suhteellisen helposti ja vaarallisin vaihe onkin ne alempana olevat loivahkot ruohikkoiset osuudet. Koska pöksyt on jo rikki, niin laskettelen pitkät pätkät pyllymäkeä, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Helppo reitti, sopii kaikille, niinpä niin. Myöhemmin muuten selviää, että kun ennen lähtöä olin osoitellut kohdetta sormella Petrille, että: "tuonne vai?", hän oli luullut, että osoitin sitä, minne me oikeasti mentiin. Joka oli siis noin kaksi kertaa korkeammalla, kuin mihin minä luulin olevani menossa. Parempi niin, olisi ehkä jäänyt lähtemättä kokonaan. Olen tyytyväinen. Ylitin itseni ja tämmöiset jutut ovat niitä, jotka jäävät aina parhaiten mieleen. Suuri kiitos vielä kerran Petrille, että teki tästä mahdollista. Vaikka olikin helppo reitti, joka sopii kaikille ;-)

Vähän petti deorantti, joten joelle huuhtelemaan pahimmat pois. Koska tämä on viimeinen ilta teemme nuotion, halstraamme kalansaalista (3 tuoretta seitä), paahdamme vaahtokarkkeja ja juomme pois ne viiinit/oluet, mitä jäljellä vielä on, sekä tietysti parannamme maailmaa. Lopulta on annettava periksi. Nuotio saa hiipua, ja pitää kömpiä telttaan nukkumaan. Huomenna alkaisi kotimatka, mutta sitä ennen ehtisimme vielä melomaan pätkän.

"Noin"-reitti sinne ja takaisin.

Kerrankin oli teltta lähellä paattia, ja paatti vain muutaman metrin päässä vedestä.

Vieressä virtasi joki

Eikun matkaan 

Paavo Pesusieni? Ei, vaan meduusa.

Mikäs se sieltä pilkottaa?

Oho :-o

Aikamoinen

Taukopaikan vieressä virtasi siinäkin joki

Näköalatasanteella oli vieraskirja, johon pistimme terveiset

Rakkolevä, rantautuvan melojan paras kaveri. Hellä kajakin pohjalle, kunhan ei liukastu. 

Puron pohja oli täynnä sinisimpukoita

Nadja hinaa, muut hihittelevät ja nauttivat menosta

Ensin joen yli ja sitten alkaa kiipeäminen

Loivaa

Vieläkin melko loivaa. Niistä oikeasti jyrkistä kohdista ei ole kuvaa, kun oli vähän muuta puuhaa siinä kohtaa.

Huipulla

Korkeutta noin 440m(?), mutta minulle ihan riittävästi

Kyllä kannatti kiivetä

Etsi leiri kuvasta

Eikun alaspäin, tässä ollaan jo voiton puolella

Kvaenangenin kajakkiretki: 5 päivä - Langstrandholmen - Tverrfjorden

Odotetusti yöllä tuuli, ja siksi olimme olleet eilen aikaisin liikkeellä. Tuulen oli ennustettu laantuvan aamuksi, joten lähtö oli sovittu tapahtuvaksi 10:00. Eilisestä oli hieman univelkaa, joten olin mennyt aikaisin nukkumaan. Tästä johtuen olen melko aikaisin myös hereillä. Enkä ole ainoa. Saan Jounin seurakseni aamukävelylle. Toteamme yhdessä, että tuuli on vielä niin navakka, että tuskin tässä mihinkään lähdetään kymmenen pintaan. Aamuvirkkuilu kannattaa, koska näemme vilaukselta reissun ensimmäiset pyöriäiset.

Painun takaisin pehkuihin, tai ainakin torkkumaan. Kasilta pidetään palaveria, ja sovitaan, että katsotaan tilannetta seuraavan kerran iltapäivällä yhdeltä. Kun kello lähestyy yhtä, on päivänselvää, että tästä ei vieläkään lähdetä mihinkään. Jounilla on mukana tuulimittari, joka näyttää puuskissa melkoisia lukemia: 20m/s ja siihen malliin.

Koska on aikaa. hävitän roskia polttamalla. Siirrän myös teltan pois siitä tuulitunnelista, jos vaikka saisin otettua vielä torkut. Seurueen kalastaja saa ensimmäisen kerran saalista. Ensin on turhaan viskottu viehettä mereen. Sitten Petri vinkkaa toisen paikan, ja heti nappaa. Egoa kohottavalla helppoudella rantaan nousee kohtuullisen kokoinen turska, ja sei. 

Toinenkin retkeläinen innostuu kokeilemaan. Hän saa opastusta välineiden omistajalta. Käytännössä demossa rantaan nousee sei, ja hetikohta toinen retkeläinen nostaa rantaan turskan. Päivällisellä olisi kaikille halukkaille tarjolla kalaa, taatusti tuoretta sellaista.

Kello neljän briiffauksessa tilanne alkaa olla sellainen, että pääsemme melko varmasti lähtemään kuudelta. Puuskia tulee vielä välillä, mutta harvemmin kuin muutama tunti sitten, eivätkä ole enää niin rajuja. Kunhan nyt saamme nuo kalat paistettua, leirin kasaan jne. niin matka voisi jatkua. Ennen lähtöä ehdimme käydä vielä läpi reskutuksia, ja vähän hinauksiin liittyviä juttua.

Hieman kuuden jälkeen olemme vesillä ja lähdemme selän ylitykseen. Saamme aaltoja, suoraan sivusta. Ihan kohtuullisen kokoisia, noin metrisiä ja vähän ylitse. Ensin tulee maininkeja, joiden seassa on pienempiä aaltoja. Aika vinkeetä, kun kaveri meloo vieressä muutaman metrin päässä, ja sinua metrin korkeammalla, tai alempana. Ei tämmöisiä suomessa ole, tai ainakin hyvin harvoin.

Sitten Petri varoittaa, että "kohta saattaa tulla puuskia", ja aallokon luonne muuttuu hetkessä. Nyt ei ole enää maininkeja, vaan ihan kunnollista aallokkoa. Edelleen noin metristä, mutta terävämpää kuin aikaisemmin. Ei kuitenkaan ristiaallokkoa, vaan aika helposti ennustettavaa aaltoa, joka ei aiheuta hankaluuksia. Lopuksia saamme vielä matalampaa leveää aaltoa, joka taitaa olla kuitenkin se kaikkein veemäisin vaihe, koska ovat murtuvia. Halaan ainakin yhden aallon, joka murtuu suoraan kylkeen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Olisi noloa kaatua näin loppuvaiheessa. Se oli kiva selän ylitys, monenlaista aaltoa samaan putkeen. Oli mukava huomata, että pystyin melomaan rennosti aallokossa, ja katsomaan vähän toistenkin perään.

Matka jatkuu, ja vaikka aallokko on takanapäin, alkaa väsymys selvästi vaivaamaan porukkaa. Viimeiset kilometrit taisivat olla joillekin aika tuskaisia. Kun ollaan vielä haettu vettä jäätikköpurosta, päästään viimeinkin leirin pystytykseen. Leiripaikka vaikuttaa hienolta, mutta juuri nyt ketään ei taida kiinnostaa. Pääsen lopulta nukkumaan noin puoli yksi, pitkän päivän päätteeksi.

reitti

Kuivan maan reskutuksia

Taatusti tuoretta kalaa

Hyvää oli, kiitos

Aika iso setti päivän kuvista meni piloille. Oli pisaroita kameran linssissä, enkä saanut sitä märillä sormilla kuivaksi.

Juomavettä hakemassa

Kvaenangenin kajakkiretki: 4. päivä - Nøklan - Langstrandholmen

05:00, mikä "ihana" aika herätykselle. Tuskaa lievittää hieman, että se tapahtuu kuitenkin Ennio Morriconen sävelien tahtiin. Sama suomeksi: noin viiden pintaan Petri viheltelee leirin hereille(?) em. mainitun säveltäjän hittibiisillä. Joku dollari-trilogian sävelmistä. En nyt enää muista, että mistä niistä em. biisi oli. Tästäkin huolimatta, arvostan suuresti. Olihan se jotain ihan muuta, kuin varttia myöhemmin retkikunnan jäsen J. karjunta "herätys!".

Ollaan sovittu edellisenä iltana, että vesillä ollaan jo 07:00 (joka muuten toteutuu minuutilleen). Syy aikaiseen lähtöön on se, että tuulen on luvattu nousevan. Luvassa on ilmeisesti kunnon puhuria myöhemmin iltapäivällä, tyyliin 20m/s puuskissa. Parempi lähteä ennenkuin yltyy mahdottomaksi.

Eikun matkaan. Maisemissa piisaa, ja kyllä vaan, tuuli on selvästi nousemassa. Ei kuitenkaan haittaa menoa. Vesivarastoja pitäisi saada täydennettyä, joten teemme parin tunnin läpsyttelyn jälkeen rantautumisen. Petri löytää pienen puron, joka laskee mereen, mutta sen vesi on peräisin läheiseltä suolta. Vesiperä siis, tai siis ei, vaan ... no, ymmärrätte varmaankin.

Onneksi lähellä on kylä. jonka lähellä on isompi puro. Joki suorastaan. Siitä on hyvä täyttää vesivarastot ja ihan vieressä on sopivantuntuinen saari leiriä varten. Semmoinen lokkien valtaama, mutta ehkä ne pelkäisivät meitä enemmän, kuin me niitä. Kaikki ehkä muistavat minun suhtautumisen lokkeihin? Joka on siis täysin rakastava ja halaava, kunhan ne pienet lentävät <piip> koneet vain pitäisivät nokkansa kiinni. Varsinkin aamulla.

Leiri pystyyn, homma hoituu rutiinilla ja melko nopsaan. Omasta mielestä minulla on teltta tosi hyvässä paikassa, mutta niin sitä ihminen erehtyy. Eikun saarta tutkimaan. Saari on pienehkö, mutta siihen mahtuu monta poukamaa, kalliota ja nyppylää. Varmaankin aika tyypillinen Norjalainen pikkusaari. Sitten alkaa satamaan. Eikun telttaan, telkkari auki ... eikun siis... Juhannuksen retkestä viisastuneena(?) olen hankkinut eKirjan lukulaitteen, ja ostanut siihen muutaman kirjan. Sade hakkaa teltan kattoa, ja yltyvä tuuli riepottelee sitä. Ei haittaa, koska minulla on kirja, ja punkkua. Siinähän pauhaa :-)

Yöllä sitten herään aika monta kertaa teltan paukkeeseen, ja sateen ropinaan. Tuuli on kääntynyt juuri senverran, että taidan olla leirin tuulisimmassa paikassa, ja ei ole mikään pikkuruinen tuuli. Siellä taitaa olla nousemassa ihan kunnollinen myräkkä. Pientä lohtua tuo se, että pari muutakin telttaa on erehtynyt samoille huudeille. No, antaa paukuttaa, hyvin tuo tuntuu kestävän. Lähtö on sovittu vasta 10:00, eli ei ole kiirettä sen kanssa. Saa nukkua "pitkään".

Melottu reitti, taas noin suurinpiirtein.

Tämä ja seuraava kuva piti olla edellisessä postauksessa, mutta unohtui, hups.

Olisi varmaan vaatinut erityistä lahjakkuutta, että siitä auringonlaskusta ja sen heijastuksista ei olisi saanut näyttäviä kuvia.

Ullatus, rouvilla pakkaaminen vielä vaiheessa, kun ekat jo kelluvat :-) Huomatkaa ranta, jonka joku on selvästi siivonnut, ei ole luonnon jäljiltä noin vähäkivinen ranta.

Heidi & Jouni

Batsignal?

Petri oli ensin sitämieltä, että tuosta välistä pääsisi, ja kokea pienen seikkailun. Ei siitä lopulta oikeasti päässyt. Oli aika iso kivi ihan keskellä ja siihen olisi ollut helppo rikkoa paattinsa.

Vesivarastoja täyttämässä.

Hiekkarannan tapainen, ja vettä hakiessa vesi hävisi paattien alta.

Petri tutkimusmatkalla

Kuvan teltoista yksi on suojassa, ja kolme keskellä tuulitunnelia.

Tässä kuvassa vesi on alhaalla ja rakkolevistä pystyy päättelemään kuinka korkealle se nousee.

Leija Langstrandholmenin yllä 

Paikallinen tuuri 

Saaressa oli pieni lätäkkö, joka nousuveden aikaan sai aina uutta vettä.

Repesi pöksyt, kirjaimellisesti, kesken reissun. Houston, we have a problem. Vasta 10v vanhat. Olleet mukana jokaisella retkellä minkä olen meloen tehnyt ja nyt jo hajosivat? :-)

Solution, tämä on kai tarkoitettu oikeasti esim. teltan paikkaamiseen hätätilassa. Kai sillä yhdet pöksyt korjaa?

Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin :-)

Mikäs tässä on ollessa, vaikka ulkona sataakin ja tuuli ulvoo