perjantai 29. heinäkuuta 2016

Sekalaisia pikkujuttuja

Kesän mittaan tulee tehtyä useita pikkulenkkejä, joista ei paljoa ole kerrottavaa. Joskus tulee napsittua yksittäisiä kuvia, jotka voisi kuitenkin jakaa. Tässä joitakin tuokioita näiltä keikoilta.

Merellä ollaan, maisemista huolimatta. Maijansaaren ja Lehtisen välistä pääsee.

Pari päivää myöhemmin olen vieläkin kapeammassa rännissä, ja edelleen ollaan merellä. Aika lähellä tuota edellistä paikkaa, mutta Maijansalmen vastakkaisella puolella.

Uimarit kiersivät Hirssaaren, ja me olimme jo kolmatta kertaa antamassa lisäturvaa.
Jukalla oli idea, että "Mitäs jos kierretään KE melonnassa Hirssu koskareilla?" Eikun tuumasta toimeen. Miten niin yllytyshullu? Tulipahan tehtyä, vaikka vasemmasta jalasta meni tunto jo Madesalmen sillan tienoilla. Kai tämä oli fiksumpaa kuin tehdä vajan edessä eskimokäännös niin, että pää kolahtaa siihen pinnan alla olevaan kiveen. (tehty, kypärä päässä ... tietysti)
Kaikkea ne ihmiset harrastaakin. Oli kyllä ihan hauskan näköistä touhua.
Sain haasteen, että "jos seuraavalle retkelle Pasi hommaisit meille mansikkakakun saareen". Haa, haaste! Ei ollut kaunis katsoa, mutta maistui ihan hyvältä. Helle melkein tuhosi koko suunnitelman. Kermavaahto pysyi juuri ja juuri viileänä, mutta hetikohta saareen tulon jälkeen piti ruveta kasaamaan tätä "taideteosta".

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Helppo Meriretki II - Hietamaa

Pakkaushommia, kaksikko ei sitten lähtenytkään meidän matkaan,.

Jos mennään Hallan suuntaan, hylätyn pikkusataman kautta meneminen on  melkeinpä pakollista.

Tauko Pitkäsaaressa

Jouni liittyi seuraamme

Epätodellisen tyyni sää
Antin vedenkeitin tositoimissa




Kalasääsken pesä

Leväpuuroa

Antti

Hylje pongattu

Jos siihen voi kiivetä, niin .... 
Taas jotain uutta, tikkupekonia, unohtui kysyä onnistuiiko tuo
Kotimatka sujui myös peilityynessä kelissä,  epäluonnollista

Tauko I - Honkanen
Kieroonkasvanut yksilö

Muistinko jo mainita, että keli oli epätodellisen tyyni?

Ruotsinsalmi

Hetki odoteltiin, että Otava ehtii alta pois

Tauko II - Varissaari


Kivaa oli, taas kerran. Kiitos kaikille seurasta jne.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Helppo meriretki Kuolioluotoon (ja takaisin)

Eikun pakkaamaan, eikä unohdeta halkoja

Lähdön tunnelmaa

Tauko Kuutsalossa


The Leiri

Ihan kuin olisin joskus aikaisemminkin istunut tässä?



Ei siis mitään hajua mitä tässä tapahtuu

Kaikkea p...kaa ihmiset tuovatkin saareen, ja jättävät sinne.

No nyt on  pro-meininki, siis tuossa oikeanpuoleisessa pekonilla tuunatussa makkarassa.
Ei hassumpi auringonlasku

Hiillos parani juttujen tyhmentyessä

Iso boulderi pienten varassa

Aurinkovoimala käytössä, hyvin toimi.

Mikäs se sieltä lähestyy?

Déjà-vu Jussin paluumatkasta.

Paluumatkalla tauko Lehmäsaaressa. Odoteltiin että smu hälvenisi, ja ukkonen jatkaisi matkaansa.

Jotain makeanveden melojia matkalla Rankkiin ;-)

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Juhannusretkellä 2016 - LA juhannuspäivä - Kotia kohden

Kun menee aikaisin nukkumaan, niin siitä on ainakin se etu, että myös herää aikaisin, virkeänä. Tarkistan puhelimen sääennusteen ja se näyttää samaa, kuin eiliselle, eli sadekuuroja. No en taatusti istu toista päivää teltassa sadetta pitämässä, jos ei ole pakko. Varsinkin kun ei ole enää lukemistakaan.

Mietin mitä tehdä. Juuri nyt ei sada, mutta jos ennuste pitää kutinsa se on vain väliaikaista. Merellä on myös aikamoinen sumu. Mantere ei erotu, näkyvyyttä on maksimissaan ehkä 3km. Mukana olevilla kartoilla voisi navigoida joko rantaan, tai sitten Kuolioluodon kautta, jos haluaisi mennä itäänpäin. Mieli alkaa halajata kotia kohden viimeistään siinä kohtaa, kun kupoliteltta tekee minulle sen tempun, minkä ne parhaiten osaavat. Saan sisälle telttaan hieman vettä suoraan sen katolta. Oma vika, mitäs olin varomaton. Kun vielä muistan, että tänään jatkuisivat EM pelit, niin teen päätökseni. Kotiin. Lehmäsaaren kautta.

Leiri menee kasaan nopeasti ja rutiinilla, varsinkin kun sitä tarppia ei tarvitse purkaa. Tukevan aamupalan jälkeen olen vesillä kellon näyttäessä aika tarkalleen 06:00. Näkyvyys on melko kehno, mutta kuitenkin muutama kilometri. Lähden kohti luoteessa erottuvaa itäviitaa, jonka tiedän olevan haluamassani suunnassa. Päästyäni sinne erottaisin todennäköisesti seuraavan viitan, jne. Helppoa kuin mikä. Ihmettelen melko pläkiä keliä. Jos olisi ollut aaltoja, en olisi edes lähtenyt sumuun. Aurinko sekin näyttäytyy, mutta vain hetkeksi. Ihailen hieman erilaista melontamaisemaa, nautin luonnosta ja kun seuraavan kerran vilkaisen kohti suuntaviittaani sitä ei enää erotu. Näkyvyys oli vielä äsken kilometrejä, mutta nyt se on ehkä 200m. Aika kaivaa kompassi esiin.

Otan summittaisen suunnan, pääasia, että en menisi suoraan pohjoiseen, koska silloin olisin hieman liian kaukana kohteestani, eli Kirkonmaasta. Melon kaikessa rauhassa tiheän sumun keskellä, ja välillä aina kuulostelen kuuluuko ison meridieselin ääntä. Pienveneistä ei tässä kelissä tarvitse välittää. Aamukin on vielä niin varhainen, että ei tänne huviveneilijöitä eksy. En kuule rahtilaivoja ja kompassiin luottaen jatkan matkaani. Täytyy myöntää, että kokemus oli kiehtova, kun en melkein puoleentoista tuntiin näe mitään muuta, kuin harmaan sumuseinämän. Suorastaan meditatiivinen. Huvitan itseäni sillä, että Antti tulee saamaan hepulikohtauksen, kun selitän hänelle suunnistusmetodini, joka on siis: "noin luoteeseen" :-)

Puolitoista tuntia myöhemmin näen ensimmäistä kertaa rannan. Se ei ole Kirkonmaa, mutta jos en ole täysin eksynyt, niin joku sen itäpuolisista kareista. Vilkaisen karttaa, ja päätän sen olevan Kajakarit. Ei osunut suunnistus sumussa ihan Kirkonmaan eteläkärkeen, mutta olen silti tyytyväinen suoritukseeni. Kun pääsen saarten läheisyyteen, näkyvyyskin paranee kertaheitolla. Ainoastaan Kuutsalon Jumalniemen kohdalla on niin tiheä sumu, että rannat eivät erotu ja lähden perstuntumalta ihan väärään suuntaan. Pitäisi mennä länteen, menen pohjoiseen. Ranta tulee tosin niin nopeasti vastaan, että hukkalenkistä ei tule pitkä. Kun kerran ranta on taas löytynyt, sitä seuraten on helppo hipsutella Lehmän monttua kohden.

Lehmässä joillakin bileet vielä jatkuvat, ja toiset kelaavat suureen ääneen edellisen illan tekemisiä. Paljon vaisuja ja melko kalpeita naamoja. Reipas(?) meloja herättää vain hieman ihmetystä. Uteluihin vastaan tulevani Haapasaaresta, ja jatkavani vielä Langinkoskelle. Puoli tuntia taukoa saa luvan riittää, ei jaksa näitä juop... juhlijoita. Nyt pitäisi ylittää vielä Ruotsinsalmi, siinä hernerokkasumussa. Otan ensin suuntiman Kukouria kohden, ja siitä sitten ottaisin seuraavan suuntiman Vaakkuun. Kukourin vieressä olisi hyvä kuulostella niitä isoja laivoja, kun väylä menee ihan sen vierestä.

En ihan osu Kukourin rantaan, menen parisataa metriä sen länsipuolelta ohi, mutta se ei haittaa. Äkkiä keli nimittäin kirkastuu. Todella kummallista. Äsken näkyvyys lähenteli nollaa, ja nyt äkkiä näen Katariinan niemeen saakka.

Vajalla olen hyvissä ajoin, jo ennen puoltapäivää. Ehdin kaikessa rauhassa huoltamaan varusteita, hakemaan pizzan, ja valmistautua illan otteluihin.

Vaikka alunperin piti olla kolme yötä, niin ei harmita. Sain paljon oppia uudesta kajakista, etenkin sen pakkaamisesta. Varustelista sekin elää, taas kerran. Pääsin melomaan sumussa jne. jne. Veljen raportti siitä, että rannalla oli ollut kuivaa ja aurinkoista, ei sekään masenna. Ei hassumpi juhannus, vaikka aattona "hieman" satoikin.

Lähtiessä näkyi vähän sinistäkin taivasta.

1,5h myöhemmin, maata näkyvissä.
Kirkonmaa on tuon karin takana n. 800m päässä. Miten niin ei muka erotu?

Vesiliukumäki, kuulemma. Toivottavasti kukaan ei ollut niin humalassa, että yritti laskea tuosta. Tuossa virityksessä on nimittäin kaikki, siis aivan kaikki pielessä. Unsafe at any speed, uskokaa huviksenne insinööriä.

Olin myös kaapinut mukaani jotain öljynjämiä, joista osaa sai hinkata tosissaan, että irtosi.