Sehän kelluu

Laiturin kunnostusurakka saatiin tänään päätökseen. Kelluva runko kävi muovihitsaajan pakeilla jo aikaisemmin, ja nyt oli kannen uusimisen vuoro. Suunnitelmia oli pyöritelty ja nyt oli aika ryhtyä tuumasta toimeen. Vanha kansi oli yksi suuri pala, joka on kuulemma joskus irroitettukin laituria siirreltäessä. Operaatio, jonka mielekkyyttä ihmettelen suuresti. Oli meinaan sen verran painava, ja hankala liikuteltava. Talkoopoukalla oli suunnitteluvaiheessa haave/tavoite, että jos saataisiin kansi kahteen, mieluummin kolmeen osaan, ja ainakin paperilla pläni oli ihan hyvä.

Koska halusimme mm. budjettisyistä säästää vanhan kannen, oli se ensin purettava osiin. Vanhassa kannessa oli käytetty iloisesti sekaisin ruuveja ja nauloja. Suurin osa ruuveista katkesi ja loppupelissä purkurauta ja kumivasara oli pop. Sillai varovaisesti ja hellällä otteella, ettei yksikään lauta halkea. Meillä oli nimittäin varaa rikkoa niitä tasan nolla kappaletta.

Long story short, hieno tuli ja siellä se on nyt jortsussa. Asia jota ei pysty tässä alleviivaamaan tarpeeksi on se, että tänävuonna laituri _kannettiin_ vedenrajaan. Siihen tarvittiin kaikkiaan kolme henkilöä.

Vanha kansi saa kyytiä, eli purkuhommia

Lautojen siivoamisessa paloi siinäkin paljon aikaa

Huolto pelasi

Ihan pro meininkiä, suorakulma havaittu. Keskikannen tukirunko jo melkein valmis.

Ensimmäinen pala sovituksessa.

Eikun jortsuun vaan, kun kerran on valmista. Helppo nakki _kantaa_ laiturin runko veden rajaan.

Ensimmäinen kansipala paikoillaan.

Olin niin tyytyväinen lopputulokseen, että unohtui ottaa loput kuvat. Siellä se kuitenkin on vedessä.