maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivän melontalenkki

Otsikko kertoo olennaisen. Pitihän tämä "harvinaisuus" kuitata pois, kun lätäkkö kerran on auki. Tai noh, kun en jaksanut/viitsinyt punnertaa kajakkia itsekseni auton katolle, niin lähtöpaikaksi valikoitui Metsolan vaja, ja siellä reittivaihtoehdot ovat vielä "hieman" rajoittuneet. Vajan edestä pääsee Langinkoskelle saakka ja sitten Höyrypanimolle. Kotvasen kestää vielä, että pussista pääsee pois ja pidemmälle. 

Jo siinä vaiheessa kun kaivan kajakin vajasta hangelle, saan ensimmäisen ihmettelijän touhuilleni. Lenkkeilijä luulee ensin, että olen aloittamassa kajakin huoltotöitä. Kun paljastuu, että olen lähdössä vesille, on ensimmäinen kommentti: "vesihän on vielä tosi kylmää". Kiitän tiedosta, ja muistan mainita samaan hengenvetoon, että ajattelin kyllä istua kajakissa, enkä joutua veden varaan.

Se, että lähtee työntämään kajakkia edellään jäätä pitkin, on muuten todella tehokas tapa pysäyttää lenkkeilijät hetkeksi. Kuinkahan paljon rannalta jännitettiin matkaani kohti avovettä? Minua ei nimittäin jännittänyt yhtään. Jää kyllä rutisi paljon, mutta esim. vettä ei tullut jään pinnalle yhtään. Kun olin riittävän lähellä jään reunaa, sisälle paattiin, ja aukkari kiinni. Sitten vaan vedin itseni, Henon suunnittelemilla jäähakuilla, veteen. Oikeastaan jää murtuu jossain vaiheessa paatin alta, ja sitten olet vedessä. Eikun hakut sivuun, ja melomaan. Simppeliä. Takaisin tullessa otetaan kova vauhti, että saadaan paatti jään päälle. Sitten taas vedetään hakuilla niin pitkälle rantaa kohden, että jään rutina lakkaa. Ei tämä oikeasti ole mitään rakettitiedettä.

Reittivaihtoehdot olivat tosiaankin aika vähissä. Puolitoista tuntia kuitenkin jaksoin pyöriskellä vajan edessä eestaas, ja räpsiä kuvia. Tässä joitakin niistä:

Kohti avovettä

Höyrypanimo talviasussa

Koskeakin piti käydä moikkaamassa


Tätä pidemmälle ei vielä pääse

En tiedä paljonko venepaikka Kotkassa maksaa, mutta tuskin kauhean paljoa. Silti näitä yrittäjiä piisaa.

Lenkki heitetty.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Pösilöt vesillä - kauden 2016 avaus

Koulujen hiihtoloma alkoi ja perinteisesti minulla talviloma samaan aikaan. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, kun järjestelee näin, koska lapset jne.

Aloin hyvissä ajoin (täsmä) huhuilemaan seuraa, jos vaikka olisi mahdollisuus lähteä vesille heti loman alussa. Timo oli helppo puhua ympäri, ja sovimme tapaamisen LA iltapäivälle vajalle. Timoa odotellessa ehdin mittailemaan lumihangen paksuutta, ja toteamaan tuulen purevuuden. Kauniista ilmasta huolimatta ehdin miettimään, että onkohan tässä mitään järkeä. Kuitenkin Helmikuu jne.

Koska vajalta ei pääse vielä vesille, tai se on ainakin haastavaa, paatti auton katolle ja kohti Rytäniemeä. Herätimme muuten aika paljon huomiota, kun ajoimme peräkkäin kohti rantaa, merikajakit autojen katoilla. Päät kääntyivät suuntaamme, mutta onhan siihen meloessa ehtinyt tottumaan. Hylkäsimme ensimmäisen ehdokkaan lähtöpaikaksi. Timo oli sen tiedustellut edellisenä päivänä, mutta pakkanen oli jäädyttänyt rannan ja jään vahvuus ei oikein selvinnyt rannalta pällistelemällä. Siirryimme Jussinrantaan jossa ensin ihmettelimme venelaiturin korkeutta. Kyllähän siitäkin olisi päässyt jos olisi ollut pakko, ja olisi halunnut harrastaa akrobatiaa, mutta helppoa se ei olisi ollut. Laiturille kannatti kuitenkin raahautua, koska kun katselimme rantaan päin huomasimme venerampin, jossa ei ollut jäätä/lunta mailla halmeilla. Tuota paremmaksi ei lähtöpaikkaa saisi.

Tuu nyt sieltä
Paatit lähtövalmiiksi ja vermeet niskaan. Ennen lähtöä seuraa saamme Jussinrannan "paikallisasukkaasta", jolla oli meininki ns. kohdillaan. Vaihdamme muutaman sanan ennen vesillelähtöä ja saamme hyväksyviä nyökkäyksiä, vaikka onhan tämä aika hullua touhua. Miten tuohon Jussinrannan porukkaan voi muuten liittyä? Oma ranta, oma rantaravintola (mikälie), tilaa vaikka merikontille ja relameno muutenkin. Juuri minunlainen porukka :-)

Timo otti pienet kyydit jäälautan päällä
Odotin, että kajakki olisi tuntunut muutaman kuukauden tauon jälkeen kiikkerältä, mutta suureksi hämmästykseni ei.  Olo on heti lokoisa, eikä mitään ongelmia tasapainon tms. kanssa. Ehkä tähänkin hommaan on lihasmuisti, en osaa sanoa. Vesi oli kyllä hyisen kylmää, eli ei lähdetty kikkailemaan. Kokeillaan niitä alatukikäännöksiä, kanttauksia yms. kun vesi vähän tuosta lämpenee. Niin joo, tiedoksi jo etukäteen rannalta huutelijoille: lämpimän veden aikaan eskimokäännöksen tekeminen pyynnöstä maksaa 50€. Maksu etukäteen, cash only, mutta tuolla hinnalla teen niitä 3kpl. Kylmän veden eskimon hinta on määrittelemättä, mutta ei taatusti lähde viidelläkympillä.

Sapokka on vielä tukevasti jäässä
Keli oli melkein pläkä, aurinko paistoi, ja oli ihan turha yrittää pitää naamaa peruslukemilla. Ei hitsi, tämä on oikeasti parhautta ja vielä Helmikuussa. Nyt on käyty vesillä joka kalenterikuukausi, jesh!

Meloimme sinne sun tänne, katsokaa tarkemmat speksit Timon blogista, ja matkaa kertyi kaikkiaan 11km ja rapiat. Tästä tämä taas lähtee. Kauden tavoite on dona (kuinkas muutenkaan), ja 1% siitä on nyt kasassa :-)

Viitta lähtenyt karkuteille, Vaakun rannasta löytyy
Keikan jälkeen takaisin vajalle, jossa nuoren miehen auto jumissa hangessa. Totean lyhyesti, että "ei talvikunnossapitoa", ja lupaan apuja, kunhan saamme ensin omat hommat hoidettua. Kajakit sisälle vajaan, ja auttamaan autoilijaa pulassa. Pienen punnertamisen, lumenluomisen (minun lapiolla), pienen pottuilun (mikäs talviautolija sä olet, kun ei edes lapiota löydy), riisikuppi saadaan kuin saadaankin takaisin tukevalle maalle. Eikun hakemaan Jussinrantaan uohtunutta melaa. Siis oikeesti, miten mä voin unohtaa melan kyydistä?

Katariinan uimaranta oli yksi ehdokas lähtöpaikaksi, mutta ei ehkä kuitenkaan...
Perstuntumalta sanoisin, että kelien puolesta ollaan vajaa viikko edellä viime keväästä. Vajan kohdalla tilanne on suurinpiirtein sama, kuin vastaavaan aikaan vuosi sitten. Norssalmen sillan suunnasta ollaan kuitenkin edellä viime vuotta. Siellä sula ulottuu jo muutaman sata metriä Keisarinsatamaan päin. Kyllä tästä kevät saadaan aikaiseksi.

Koko paatti oli keikan jälkeen kuin sokerilla kuorutettu. Jäähakuille ei tullut käyttöä, mutta parempi varautua kuin katua.


Kausi 2016 avattu! JEE!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kesän 2016 toiminnansuunnittelua

Ulkona talvi näyttää hetkeksi palanneen, mutta tästäkin huolimatta kevät lähestyy. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että melontakauden avaus on sekin päivä päivältä lähempänä. Nyt pääsi käymään niin, että allekirjoittanut valittiin KoMe retkiosaston nokkamieheksi. En tiedä millä meriiteillä, mutta kiitoksia kuitenkin luottamuksesta. Toimenkuva on vielä hieman auki, mutta PJ suunnasta tuli toivomus, että pitäisi kuunnella herkällä korvalla jäsenistön mielipiteitä ja toivomuksia toiminnan suhteen. Koska oletan, että osa tämän blogin lukijoista on KoMe:laisia niin pyytäisin teitä miettimään, mitä haluatte ensi kaudelta ja kertomaan sen hallitukselle. Viimeistään kevätkokouksessa, mutta jos juuri sinulla on se kuningasidea, niin saa kertoa aikaisemminkin.

Kaksikolla KE melonnassa, joskus kesällä 2015. Keulamies Niksu otti kuvan.
Keskiviikkomelonnat jatkuvat aivan varmasti. Se on sitä perustoimintaa, jolla madalletaan uusien melojien kynnystä lähteä kehittämään harrastustaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että keskiviikkoisin olisi vain joku vasta-alkajille sopiva lenkki. Voidaan tehdä muutakin. Jos tulee riittävästi kokeneempia melojia rantaan, niin voidaan jakautua. Osa voi lähteä lenkkiä vetämään, ja osa voi jäädä esimerkiksi rannan tuntumaan tekemään jotain muuta. Vaikka reskuttamaan, jos joku haluaa treenata sitä. Eikä sen aina tarvitse olla keskviikko. Jos tulee toiveita, että joskus olisi kiva olla jotain toimintaa vaikka lauantaina, kun ei viikolla pääse, niin sitten järjestetään. Mahdollisuuksien mukaan tietysti, koska tämä kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.

Lyngenin kierto takana, naama palanut ja kotimatka edessä. Virtaa tuntuu vielä riittävän.
Poolon tapaistakin tullaan varmasti pelaamaan. Ei tosin tiedetä vielä kuinka usein ja minä viikonpäivänä. Viime vuonna kokeiltiin lajia kaksi kertaa, ja kyllä oli lystiä. Voi olla hurjan näköistä rannalta katsoen, joten sekaan vaan, niin ei ehdi murehtimaan liikoja. Eikä sitten katsella etukäteen juutuubista mitään "Kayak polo knock-out videoita".

Koskijaostollakin on uusi vetäjä, ja tutustumisia lajiin taatusti järjestetään. Kunhan vedet ensin hieman lämpenevät. Eskimokäännös kannattaa olla jonkinlaisessa hanskassa, jos lähtee koskeen hupsuttelemaan. Kippejä tulee, ja Timoa mukaillen: "jos ei kaadu koskessa, ei ole yrittänyt tarpeeksi".

Geokätkö, mutta enpäs kerrokaan, että missä tai minkä niminen kätkö.
Retkiä tullaan järjestämään seuran toimesta muutama. Helppo meriretki säilyy ohjelmassa, ja se järjestetään varmaankin kaksi kertaa. Käytännössä tarkoittaa jotain noin 20km päässä sijaisevaa kohdetta. Kuolioluoto on näissä retkissä ollut aika usein vakiokohde ja se toinen helppo meriretki sijoittuu Lökören markkinoiden aikaan. Ensin markkinoille, ja sitten johonkin Pyhtään saariston saareen yöksi. Kelien ja melojien taitojen mukaan mennään. Eli siitä ei kannata olla huolissaan pärjääkö näillä retkillä, varmasti pärjää.

Fort Slava
Jos jokiretkelle löytyy vetäjä (ja lähtijöitä), niin sekin varmaankin järjestetään. Siinä tosin pisin päivämatka saattaa huidella 40-45km välissä. Jos on epävarma omasta jaksamisestaan, kannattaa ottaa tämä huomioon ja tehdä realistinen arvio siitä, kannattaako lähteä tälle retkelle vaiko ei.

Useimmille retkeilykauden päätös suuntautuu Pyhtään Kaunissaaren muinaistulille. Kelien suosiessa osa jäsenistä tekee omatoimisia retkiä tämänkin jälkeen, mutta tämä on yleensä seuran järjestämistä retkistä kauden viimeinen. Jos ei jaksa meloa, niin paikalle on tultu myös rinkkavarustuksella tuurin kyydillä. Tällöin saa varautua siihen, että asiasta saatetaan mainita. Useamman kerran, ja vielä vuosienkin päästä.

Joskus oltu ajoissa liikkeellä, se on meinaan auringonnousu, ei lasku.
On heitetty myös sellainen idea, että vietäisiin kajakit tuurilla Haapasaareen, ja lähdettäisiin siitä tutkimaan ulkosaaristoa. Kuinka pitkä retki se olisi, ei ole vielä mitään tietoa. Saati siitä, koska se olisi. Vetäjä kyllä melko varmasti löydetään, jos halukkaita lähtijöitä löytyy.

Näiden lisäksi kesän ohjelmassa on tietysti peruskurssit, sekä mitä lie TYKY-melontoja, firmakeikkoja yms. Joista jälkimmäisistä yleensä tiedotetaan viime tipassa, mutta aina ne on saatu hoidettua, joten eiköhän ne hoidu myös tulevana kautena.

Ihan eka kausi. Alla "ruuhi" ja oli "pakko" päästä merkkaamaan Joulukuulle yksi päivä vesillä. Taisi olla aika vilakka keli. 
Nyt saa esittää toivomuksia. Laittakaa niitä minulle sähköpostilla, kommentoikaa blogiin, tulkaa nykimään hihasta kun näette, tai avatkaa keskustelua KoMe Facebook sivuilla (ja kertokaa sitten minulle jos sieltä tulee ideoita, koska itse en ole naamiksessa, enkä mene).

Jos ei tule palautetta jne. niin sitten voi käydä sillai, että "tehdään kuten on aina tehty" ja turha mussuttaa jälkikäteen, niin kerta.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Majasaaren kierto kävellen

Jo "perinteinen" Majasaaren kierto kävellen tuli tehtyä jo viikko sitten, mutta ei ole ehtinyt raportoimaan. Lähdimme reissuun poikien kanssa, ja asianmukaisesti varusteltuna. Käytännössä pojilla naskalit ja minulla hinausköysi, joka olisi tosipaikan tullen saanut toimia heittoköytenä. Vasta myöhemmin muistin, että onhan minulla ihan oikea heittoköysikin, pitänee etsiä se jostain. No, turvavarusteille ei onneksi tullut käyttöä, mutta parempi niin.

Rantaan mennessä mietitytti lähinnä muu liikenne, eli kuinka paljon siellä on moottoripelejä. Viime talvena kaikenlainen päristely jäällä taisi lähteä ns. lapasesta, ja viranomaisiakin tarvittiin. Ainakin tällä keikalla huoli oli turha. Pari moottorikelkkaa, ja yksi skootteri(!) häiritsi luonnonrauhaa, mutta ei yhden ainoaa autoa. Meidän lisäksi jäällä oli paljon ihmisiä nauttimassa viikonlopusta, kukin tyylillään: kävellen, luistellen, hiihtäen tai pilkkien.

Aurinko ei paistanut, mutta muuten ihan mukava pieni retki. Pari päivää tämän jälkeen alkoi vesisateet ja keli vaihtui plussan puolelle. Jää kyllä kestää, mutta kestääkö kantti lähteä kävelemään sille, kun päällä on useampi sentti vettä?

Ajoitimme retkemme aika hyvin muutenkin, koska kun pääsimme takaisin mantereen puolelle jäälle täräytti kaksi mönkijää + rannassa laitettiin lähtövalmiiksi kahta motocross pyörää.


Näkymä Pohjinkarista pohjoiseen

Tikka ollut ahkerana