lauantai 31. joulukuuta 2016

2016 yhteenveto

Jahans, on taas se aika vuodesta, kun muistellaan menneitä. Kausi 2016 oli taas kerran ihan oman näköisensä. Vapaa-aika pyörii edelleen melonnan ympärillä, mutta eivät ole vuodet veljiä keskenään, ja hyvä niin.

Kilometrit:
Aina nämä tulee mitattua, oli siinä sitten järkeä tahi ei. Kausi loppui yllättäen jo Lokakuun puolella, kun Kymijoki meni jäähän jo Marraskuussa. Jos haluaisi vesille, pitäisi ensin siirtää kajakki autolla vaikkapa Mussaloon, tai Kotkan saarelle. En viitsinyt. Siitä johtuen jäi muutama kilsa kauhomatta, mutta ei sillä suurta merkitystä ollut lopputuloksen kanssa: 1102km, on kauden 2016 "virallinen" saldo, pisimmän päivälenkin ollessa 47km.


Pientä jäätymistä havaittavissa.
Kausi alkoi Helmikuussa, kun siirrettiin paatit Timon kanssa Jussinrantaan josta pääsi jo vesille. 
Kaudella oli räväkkä lähtö, mutta sitten rauhoittui ja varsinkin Heinäkuu oli harvinaisen vähäkilometrinen tänä vuonna. Ei ole silti valittamisen aihetta. Tavoite täyttyi ja ei sitä aina tarvitse repiä hampaat irvessä pelkästään kilsat mielessä.

Keisarinsatamassa lenkillä, 19. maaliskuuta 2016. Vajan edusta on jo auki, mutta olimme edelleen pussissa, eikä Keisarinsatamaa pidemmälle päässyt.

Ohjaajan "pätevyys":
Koska ilman ohjaajia ei ole kursseja, kävimme kolmen porukalla hankkimassa ohjaajan pätevyyden. Oli ihan mielenkiintoinen kurssi, mutta keli olisi voinut olla parempi. Aika hyisessä kelissä mentiin, ja nyt on tehty eskimokäännös +5 asteisessa vedessä. Vaikkei kurssi ihan kaikkia odotuksia lunastanutkaan, niin tuli hyviä vinkkejä ja pohdittavaa miten kursseja kannattaa vetää. Sivutuotteena se muodollinen pätevyys, jota nyt ei kauheasti kannata kylillä toitottaa ja kehuskella. Melonta on jatkuvaa oppimista, jos niin vain haluaa.

Lautassa ohjaajakurssilla, jossain Vuosaaren edustalla. Kaspian selittää jotain teoriaa.

KoMe kurssit:
Se on tietysti kai tavallaan loogista (sarkasmia), että ensin hankkii ohjaajan pätevyyden ja sitten ei käytä sitä. Tänä vuonna kursseille riitti tulijoita, siis apuohjaajiksi, joten en tunkenut väkisin mukaan. Sehän taas on ihan hyvä, että vapaaehtoisia piisaa, koska ilman heitä seura olisi ns. kusessa.

Vaikken kursseihin osallistunutkaan virallisesti, niin reskutukset pitää aina käydä katsomassa. Siinä sitä tohinaa piisaa, ja tänä vuonna oli todella innokasta porukkaa. Toinen kurssi piti patistaa pois vedestä, kun eivät malttaneet lopettaa harjoittelua. Ensimmäiselle alkeiskurssille myös esittelin mitä kaikkea kajakki syö, kun se lastataan retkeä varten. Se toinen alkeiskurssi ei tätä demoa saanut, koska allekirjoittaneen auto hajosi sopivasti, ja en tosiaankaan roudaa sitä määrää tavaraa pyörällä Karhuvuoresta Metsolan rantaan.

Yksi firman Tyky-melonta tuli kuitenkin vedettyä, ja kai ne tykkäsivät, kun ovat kuulemma tulossa ensi vuonna uudestaan. Vuoden 2017 alkeiskursseista tiedän jo sen verran, että minä vedän niistä yhden. Mukaan vaan, jos uskallatte :-) (Trust me, I know almost exactly what I am doing).


Kurssilaiset reskuttavat

Retkeily:
Kun joskus tätä melontaharrastusta aloitin, niin en tosiaankaan aavistanut, miten innokas retkeilijä minusta oikein tulee. Kauden 2017 suunnittelu on jo aloitettu, mutta muistellaan nyt olennaiset vuoden 2016 retkeilytapahtumat.

Retkeilykausi polkaistiin todella komeasti liikkeelle, kun sain Antin houkuteltua mukaan retkelle jo Maaliskuussa. No, yksin olisin tuskin lähtenytkään, koska turvallisuus jne. Keli suosi, ja naama paloi ekan kerran. Kukaan asiakas ei sanonut seuraavalla viikolla mitään, vaikka taatusti huomasivat erikoisen mallisen rusketusraitani naamassa. Eli neopreenihupun takia soikea ja hyvin erottuva raja :-) En rupea uhoamaan, että 2017 mennään jo Helmikuussa retkelle, mutta ehkä joku vuosi ollaan taas aikaisin keväällä liikkeellä retkeilyn merkeissä. Olihan se aika erikoista, kun pystyi vetämään kajakin syvälle saareen ahkiona lunta pitkin, ja sai kamat helposti lähelle leiripaikkaa. Saaressa oli kyllä aivan oma tunnelmansa kevään kynnyksellä. Tämä oli niitä keikkoja, jotka taatusti jäävät mieleen.

Eka tauko, matkalla Kaunissaaren kautta Ristisaareen, pääsiäisenä.

Antti oli äijä, ja meloi nuotiopaikalle asti, lunta pitkin ... tai sitten ei ;-)
Omatoimisesti tuli käytyä parilla retkellä. Juhannuksena pidin sadetta Haapasaaren kupeessa Pihlajakarilla, ja sitten vielä elokuussa pidin myrskyä Koukkusaaressa. Varsinkin Haapasaaressa käyntiin olin ladannut niin isot odotukset, että eihän niitä sitten pystynyt oikein lunastamaan. Tunnelman latisti lopullisesti kaatosade, joka vain jatkui ja jatkui. Mantereella oli kuulemma ollut ihan kuivaa. Paluumatka oli ikimuistoinen, kun hernerokkasumussa tulin lähes pelkästään kompassia tuijottaen mantereelle.

Seuran kanssa tehtiin kaksi helppoa meriretkeä, jotka tänä vuonna suuntautuivat jo tuttuun Kuolioluotoon, ja minulle uuteen kohteeseen Hietamaalle. Porukan kanssa on aina kiva mennä, ja tänä vuonna saatiin mukaan ainakin yksi uusi naama. Hienoa. Se, että molemmat KoMe retket osuivat Heinäkuulle johtui minun aikatauluista, ja pahoittelut tästä. Ensi kaudella yritetään mennä niin, että toinen retki olisi Kesäkuussa, ja toinen Heinäkuussa.

Kuolioluodosta palaaminen oli varmaan monelle uusi kokemus, kun tultin hernerokasumussa, näkyvyyden ollessa huonoimmillaan tuollaista kymmentä metriä. No, itsellekin vasta toinen kerta. Uudetkin saivat makua meidän hurtista huumorista, kun sumun noustua tiedusteltiin, että: "Käsi ylös kaikki joilla on kartta ja kompassi mukana?" ja "Mitäs te loput ajattelitte tehdä?". Tietysti ketään ei jätetä, mutta toivottavasti tuo aiheutti sen, että jotkut lisäävät jatkossa varusteisiinsa ainakin sen kompassin. Merellä keli voi vaihtua naps vaan, ja mieluummin varautuu, kuin katuu.

Hietamaan retki jää mieleen hautovasta kelistään, ja peilityynestä merestä. Koskaan ei ole ollut niin pläkä keli kuin sillä reissulla. Sekin, että meri oli "pullollaan" leppäkerttuja oli jotain ihan uutta.
Hietamaalla

Se kauden pääretki suuntautui tänä(kin) vuonna Norjaan. Saimme houkuteltua yhden "uuden" KoME:laisen mukaan ja taas mentiin vuonoja ristiin rastiin naurunkäkätyksen saattelemana. Maisemat eivät aiheuttaneet samanlaista "WAU!" efektiä, kuin vuosi sitten, mutta kyllä oli silti komeaa katseltavaa. Kvaenange oli muutenkin helpompi kohde kuin Lyngen, ainakin rantautumisten puolesta. Siinä missä vuotta aikaisemmin pari rantautumista oli mallia "Et oo tosissasi? Tuosta?", niin semmoiset loistivat poissa-olollaan. Ehkä parempi niin. Onhan niitä kiva muistella jälkikäteen, mutta oikeasti retkilastissa olevan kajakin kantaminen louhikon ylitse ei ole kauhean kivaa.

Uusi kajakki, jonka peräsimen rapsin lopulta pois. Jollakin ne vaijerien reiät piti tukkia.


Uusi kohteita, eli näissä en ollut aikaisemmin kajakilla käynyt:
- Pihlajakari
- Haapasaari
- Koukkusaari

Missä olisin halunnut käydä, mutta jäi käymättä:
- Pisit
- Musaholmen (käyty aikaisemmin)
- Ulko-Tammio
- Pitkäviiri (käyty aikaisemmin)

joskus toiste sitten, ei ne mihinkään sieltä häviä. Tätä kirjoittaessani tajuan, että en käynyt tänä vuonna Rankissa tai Kirkonmalla ollenkaan. Oho. Toisaalta 2015 niissä tuli rampattua senkin edestä, ja Kirkonmaa tuli kuitenkin kierrettyä.

Teltassa nukutut yöt kaudella 2016: 14.

Näin paljon voi vedenpinnan korkeus heitellä. Tässä vesi on todella ylhäällä ja jouduin etsimään tätä pulttia. En heti hokannut, että sehän on paatin alla. 


Tässä sitten vesi on todella alhaalla. Sama paikka, ja sama pultti. Hieman eroa
Näiden lisäksi lukuisia KE melontoja. Päiväretkiä sinne sun tänne. Hei me korjattiin laiturikin, melkein unohdin. Mitähän muuta tästä unohtui? Aivan sama. Jaa, uusi kajakki. Piti ostaa uusi mela, mutta tulikin uusi kajakki (elämä on) ... Bigfoot päivittyi isompaan versioon, ja samalla opettelin melomaan ilman peräsintä, vaikka semmoinen siinä aluksi roikkuikin mukana. Koski? Mikä se on? Pooloa! Se oli kivaa, mutta vähän hiipui kesän aikana. Ensi vuonna sitten uusi yritys? Hupsutteluosastolla melojan vala jäi tekemättä, mutta Langinkosken vala sentään onnistui :-)

Jälleen kerran: Suuri kiitos kaikille teille, joihin törmäsin kauden 2016 aikana. Yksin tämä ei olisi lähellekään niin hauskaa, kuin mitä se on. Eikun uutta kautta kohden.

Näihin maisemiin voisin hyvinkin palata.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Nikon Coolpix AW130

Vanha sotaratsu, melontaharrastuksen alusta asti mukana ollut Nikon Coolpix AW100 on saanut tässä vuosien varrella osakseen kovaa kohtelua. Ilman karkuremmiä se olisi pudonnut meren pohjaan varmaan yli 20 kertaa. Karkuremmin ansiosta se on ainoastaan kolissut iloisesti kajakin kanteen/kylkeen jne. Se on lentänyt kelluntaliivien taskussa kaaressa rantakalliolle, kun on pitänyt nopsaan saada kamat pois päältä ja kuivamaan. Se on pudonnut monta kertaa samaisesta taskusta ja kolahtanut siihen kovaan rantakallioon, kun karkuremmi on ollut sen 5cm liian pitkä. Sitä on liotettu niin suola, kuin kloorivedessäkin ja kertaakaan ei ole muisteltu huuhdella käytön jälkeen. Sitä on pidetty kädessä, ja kuvattu videota, kun on hypätty uima-altaaseen, sillä on yritetty kuvata eskimokäännösharkkoja. Se näki niin Norjan vuonot, kuin Kymijoen kosketkin, Kreikan helteen ja Suomen rankkasateet. Se myös kesti kaiken tämän, ilman yhden ainoaa toimintahäiriötä. Nyt se saa kuitenkin väistyä uuden sukupolven tieltä. Sillä on omat puutteensa, esim. USB lataaminen ei onnistu ja välillä hitaus ärsyttää. Akku siitä piippasi jo aikapäiviä sitten. Olen hankkinut vuosien varrella kourallisen korvikeakkuja, mutta ne ovat olleet joko huonoja, tai surkeita. Kun oli tosi hyvä tarjous (-50%) uudemmasta versiosta, oli aika päästää se eläkkeelle. Ennenkuin oikuttelu alkaa.

 Eli hei-hei AW100, olit todella hyvä kamera melontakäyttöön. Tervetuloa AW130. Ei paineita, mutta kaikki tuo ylläoleva odottaa sinuakin.

Käytön jälkiä,.
Pitäisiköhän opetella käyttämään, vai ampua lonkalta, kuten tähänkin asti?

maanantai 10. lokakuuta 2016

Luode

Suomessa ei vuorovesi-ilmiöstä tarvitse välittää. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vedenpinta menisi edestakaisin. Vähän aikaa sitten pääsin laittamaan kuvia, missä vesi oli melkein poikkeuksellisen korkella. Nyt ollaan sitten siellä toisessa laidassa.

Flunssan, ja muiden kiireiden takia oli hieman pidempi tauko melontahommista. Viime LA tuntui pitkästä aikaa siltä, että olisin melontakunnossa. Ei muuta kuin rantaan, jossa parhaillaan pakattiin kajakkeja kärryyn Repoveden retkeä varten. Oma aikataulu ei nyt moiseen joustanut. Seuraavalla kerralla sitten, ehkä...

Aluksi minulla oli tarkoitus kiertää Kotkan saari. Rannassa kyllä mietitytti, kun katselin melkein kuivalla maalla olevaa laituria, että näinköhän Juha Vainion tien alta edes pääsee. Joskus siinä on ollut vain 10cm vettä, ja toisinaan on pitänyt limbota ja silti nenä on raapinut siltarumpua. No, jos siitä ei pääsisi, kiertäisin sitten Kuusisen, nou ropleemi.

Ennen lähtöä en oikein tajunnut, miten navakka tuuli siellä lopulta oli. Höyrypanimon kohdalla kaivoin jo melarukkaset esiin, kun alkoi näpit jäätymään siinä viimassa. Onneksi olivat mukana. Lopullisesti tajusin tuulen voimakkuuden, kun työnsin kajakin keulan Katariinan niemen suojasta Vaakkuun päin. Tarjolla oli semmoinen kuntosali, että en sitten viitsinytkään lähteä punnertamaan vastatuuleen. Taisin olla kuitenkin vielä hieman puolikuntoinen, ja kun ei ollut pakko, niin jätin väliin. Jäi sitten se pengertien tilanne katsastamatta, että olisiko sieltä päässyt ali vaiko ei.

Sen sijaan lähdin myötätuulessa kohti Jussinrantaa. Aallokko oli aika pientä, mutta tuuli semmoinen, että kyllä kulki ja lujaa. Tuuli siinä määrin, että törmäsin samaan ongelmaan, kuin Timo aikaisemmin kesällä. Kajakin kääntäminen vastatuuleen oli normia rankenpaa duunia, ja sain tehdä töitä ihan tosissani, että sain kajakin kääntymään. Sillai ennenkuin rantakivikko kutsui. Onneksi hokasin, ja aloin kääntöpuuhiin riittävän ajoissa.

Kiersin sitten lopulta Hirssaaren ns. "pitkänä versiona". Kun tulin Hirssaaren Hakaniemen suojasta, niin Keisarinsataman suunnasta tuleva tuuli yritti ihan väkisin painaa minut rantaan. Olisi pitänyt ottaa ennakkoa, mutta kun en hokannut, niin mentiin sitten kaislikon laitoja sivuten. Eka kerta kaikessa, ja nyt on sitten koettu tuokin.
Missä vesi? Vaikea uskoa, että joskus vesi on käynyt metrin päässä vajan ovesta.

Tuostakin on melottu yli vaikka kuinka monta kertaa.

Joskus aikaisemman matalan veden aikaan laskin, että siinä Munsaaren kärjessä on pinnan alla kaikkiaan 7 kiveä vaanimassa. Niitä onkin vielä enemmän, eikä kaikki edes mahtuneet tähän kuvaan.


maanantai 26. syyskuuta 2016

Puolikuntoisena

ja flunssan kourissa ei paljoa melota. Laitetaan sitten kuvia aikaisemmilta reissuilta, kun uusiakaan ei pääse näpsimään.

Omatekoinen karin(?) merkki jossain Kuutsalon eteläpuolella.

Lehmäsaarta kohden. Keli oli mitä mainioin +40km lenkille.

Pari viikkoa sitten vesi oli niin ylhäällä, että en meinannut löytää tätä Kortetsaaren välikössä olevaa kiveen lyötyä pulttia. Hetken aikaa etsiskeltyäni, tajusin, että olin sen päällä. Yleensä se on reilusti vedenpinnan yläpuolella.

Jos tuota karahkaa ei olisi ollut, niin olisin kiertänyt sen pienen saaren, joka on Langinkosken päähaaran länsipuolella. Hetikohta sillan jälkeen ja jolla ei taida olla edes nimeä. Pitää käydä joskus jalkamiehenä hoitamassa tuo puu pois tuosta.

Langinkoskessa on monta sivuhaaraa. Tämä on sieltä pienimmästä päästä.

Se kerta, kun ehdin töiden jälkeen heittämään lyhyen lenkin, ennen auringonlaskua. Vasemmalla Kärkisaari.

KE melonta viikko sitten. Käytiin kiertämässä Tuohipöllö. Jussinrannan hylyt olivat paikoillaan.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Pari kuvaa

Tonni kasassa, ja siihen loppui kausi? No ei, mutta aika lyhyitä ovat lenkit olleet viikko sitten läpsyttelemäni pitkän lenkin jälkeen. Jos käy pikaisesti kiertämässä Munsaaren tai Hirssun, niin ei siitä paljoa juttua saa aikaiseksi. Laitetaan nyt muutama valokuva kuitenkin jakoon aikaisemmilta reissuilta.

Aika monta kertaa olen tämänkin ohi melonut ilman, että olen sitä huomannut. Etsivä löytää ... :-)

Timo ottaa tyypit ja ihan soiva peli, mitä nyt puu-osat ovat hävinneet jonnekin vuosien varrella.
Satamassa on ainakin käymässä, pari uutta hinaaja-tuttavuutta: Castor, ja 

Harald
Vasta valokuvia selatessa muistin, että meillähän oli kurssikin juuri ennen Norjan reissua. Kahden päivän versio, joista pääsin osallistumaan vain toiseen päivään.

Reskutusreenit ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja hauskoja.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Vähän pidemmällä päiväretkellä

Olisi ollut mahdollisuus lähteä retkelle yön yli, mutta en uskonut saavani seuraa. Muutenkin teki mieli tehdä vähän pidempi päiväretki. Pari kertaa ollut tällä kaudella mahdollisuus pidempään päiväretkeen, mutta keli on ollut niin surkea, että ei ole viitsinyt lähteä sateeseen ja tuuleen koko päiväksi. Tänään keli suosi ja pidempikin olisi voinut olla, mutta alkoi valo loppua, kun en lähtenyt aikaisin aamusta, vaan vasta kymmenen pintaan. Tuollainen siitä sitten tuli, noin suurinpiirtein.

Oli ihan pläkä keli koko matkan, mitä nyt Vuorisaaren pätkällä sain vähän myötätuulta.

Yli 40km lenkkiä lähdin hakemaan, ja sellaisen myös sain. Lenkin jälkeen ynnäsin kilometrit yhteen träkkeristä, niin tarkka luku oli 46,33km. Vajalla hieman nauratti, kun muistelin, että minulta puuttui lähtiessä tonnista 48km. Mietin, että pitäisiköhän lähteä vielä repimään se puuttuva kilometri? No juu, ei. Kun kotona tarkistin asian, niin puuttuikin 46km. Eli meni tonni rikki, kauden henkilökohtainen tavoite on saavutettu \o/

torstai 1. syyskuuta 2016

Sataman tohinaa

Nämä kuvat tuli napsittua jo ennen norjan reissua. Kiersin Kotkan saaren meripäivien aikaan, ja osuin keskelle työn tohinaa. Jupiter auttoi rahtialusta laituriin, ja piti odotella hieman työmaan etenemistä.










Myrskyn jälkeen

Ai niin joo, piti kai päivittää loppuretkestäkin jotain? Ei siitä oikeasti ole juurikaan kerrottavaa. Olin löytänyt teltalle tosi hyvän paikan, johon tuuli ei yltänyt. Yöllä heräsin kerran siihen, että tarppi vähän läpsyttää. Aamulla totesin sen johtuneen siitä, että olin kiinnittänyt yhden naruista aika lahoon puuhun, joka olisi sitten antanut periksi sen verran, että naru oli päässyt löystymään. Tarpin virittämistä pitää varmaankin treenata. Nyt teen aina sen yhden ja saman mallin, joka on siis "ylimääräinen katto teltan päälle". Suojaamaan telttaa lokin ammuksilta jne.

Eilinen vastuuleen punnertaminen oli kuluttanut energiaa sen verran, että oli heti aamusta hirmuinen nälkä. Nälkä lähtee syömällä ja sitten olikin aika pistää leiri kasaan, sekä suunnata kotiin.

Keli oli melkein pläkä. En saanut kaipaamaani myötätuulta, koska tuuli oli kääntynyt niin paljon, että tuli nyt luoteesta. Aina sama juttu, kun käyn Äyspäällä. Aika harvoin olen sen myötätuulen saanut kotimatkalle. Äyspäällä törmään vielä tuttuihin, jotka ovat lähteneet päiväretkelle kaksikollaan. Olivat olleet aikeissa tehdä retken jo eilen, mutta muuttaneet sitten tuulen takia suunnitelmiaan.

Aurinkoisesta ja tyynestä kelistä huolimatta vaja oli hiljainen. Nyt ihmiset vesille siitä. Vielä ehtii.

Viimeinen tauko Maijansaren suojassa, ennen jumppatuokiota.

Tauolla Kuussaaressa. Suojan puolella ollaan ja rantaan tulee silti "vaahtopäitä" :-)


Tilaa oli tasan yhdelle teltalle, mutta sehän riitti.

Nomad aurinkokennolaturi, suosittelen, toimii. Tämä yksilö on 20W malli.

Uusi aamu, aurinkoinen sellainen.

Näiden kivien välistä ei ollut eilen mitään asiaa mennä.

Kaverukset?

maanantai 29. elokuuta 2016

Meriretkellä Musaholmassa, melkein

Kyllä, minä huomasin, että LA päivälle oli ennustettu myrskyä. Tästäkin huolimatta valmistelin lähtöä, ja huhuilin seuraa, mutta soolokeikka tästä tuli. Ennuste oli 10-12m/s ja harvoin ne myrskyt kotkaan edes osuvat. Yleensä ne menevät pohjanmaalaisten ja keskisuomalaisten iloksi. Eikä 10-12m/s ole mikään myrsky, vaan napakka vastatuuli joka kasvattaa sekä kuntoa, että luonnetta.

Eikun LA aamuna rantaan pakkaamaan. Tuulesta huolimatta aurinko paistoi, eikä sadetta oltu luvattu. Tietysti olisin voinut lasketella itään myötätuulessa, mutta olen käynyt siinä suunnassa tänä vuonna retkellä, kahdesti. Halusin mennä länteen, Musaholmaan.

Keula kohti Äyspäätä ja ekan kerran pidän juomataukoa jo Kärkisaaren suojassa. On tosiaan aikamoinen tuuli, mutta katsotaan nyt millainen meno on Äyspäällä. Jos on ihan mahdoton keli, niin mietitään sitten uusiksi. Pidän suklaapatukan mittaisen tauon Maijansaaren suojassa, ja kurkistelen Äyspäälle aaltotilannetta. Maijansalmeen ei vyöry mitään massiivisia aaltoja, ja aika vaisulta vaikuttaa ensimmäisien karien luonakin. Sekaan vaan.

Aallot ovat matalia, ja aika loiviakin. Olen kokenut Äyspäällä aaltojen muodossa paljon railakkaampaa menoa. Se tuuli onkin sitten eri juttu. On ihan pakko mennä suoraan vastatuuleen, koska muuten sortaa liikaa. Bigfootissa riittää tuulelle pinta-alaa mihin tarttua, ja en tosiaankaan halua ajautua rannan läheisyyteen. Matka kuitenkin etenee, vaikkakin aika vaivalloisesti. Jos tämä tuuli on 10m/s, niin on päässyt kunto rapistumaan ja pahasti.

Pyhtään Pitkäsalmen suu-aukon kohdalla on helppo tehdä päätös: tuonne tuulensuojaan, Hevossaaren taakse. Väistän Kivikarit, kurvaan Mäntykarien kohdalta pohjoiseen, ja saan kaipaamani hengähdystauon. Rouville tiedoksi: se "makaronisaari" on oikeasti Mäntykari, tarkistin kartasta. Rouvien pikkusaarelle antama nimi juontuu siitä, että siellä tapahtui jollakin päiväretkellä dramaattisia: joltain kaatui kuulemma makaronipussi.

Lökören venesataman jälkeen olen taas hetken aikaa tuulitunnelissa. Melon Kiviniemen suojassa eteenpäin ja ihmettelen tuulta, joka on taatusti jotain ihan muuta, kuin ennustetut lukemat. Olin alunperinkin ajatellut pitäväni tauon Kuussaaressa, joten sinne.

Tauolla tankkaan energiaa salami- ja suklaapatukoilla, sekä kännykän akkua aurinkokennolaturilla. Ei hitsi, tämä matka näin etene, ainakaan jos Musaholmaan haluan päästä. Olen kyllä alkanut miettimään vaihtoehtoja, jos äijä vaikka hyytyy. Kun poistun Kuussaaren suojasta, olen taas tuulitunnelissa ja saan tikata ihan tosissaan, että pääsen takaisin Koukkusaaren suojaan.

Kakonsalmessa aion ensin mennä rantaa pitkin. Siinä on kiviä, mutta olen mennyt niiden välistä joskus aikaisemminkin. Äkkiä tuuli yltyy vielä entisestään, ja kivet häviävät näkyvistä. Se missä äsken oli kiviä, on nyt pelkkää valkoista vaahtoa, kun vesi vyöryy niiden ylitse. Okei, ei sitten mennä tuosta, onhan tässä väyläkin, mistä mennä.

En tiedä kuinka kova tuuli oli puuskissa, mutta kun yksi sellainen melkein tempaisee melan kädestäni, teen päätöksen: eiköhän tämä ollut tässä, ja leiri Koukkusaareen. En olekaan siellä koskaan edes pysähtynyt, saati yöpynyt. Huolestuneille tiedoksi: melassa oli karkuremmi ja aallonkorkeus ei minun reitillä noussut kertaakaan yli metrin.

Rantautumisen jälkeen menen kännykällä ilmatieteen laitoksen kotisivuille tarkistamaan, mitä Rankin tuulimittari oikein sanoo: 16m/s. Niinpä niin.

Teltalle löytyy suojainen paikka, ja Kaunissaaren ilotulitus näkyisi tähän. Leiri pystyyn ja ruokailuhommiin. Yritän läpällä houkutella Anttia Koukkusaareen iltanuotiolle, mutta saan kohteliaat pakit. Illemmalla vielä soittelen melojakaverin kanssa, joka on Ulko-Tammiossa. Siellä olisi kuulemma tarjolla 4m korkeita aaltoja.

Jos Kaunissaaresta ammuttiin muinaistulien kunniaksi raketteja, en tiedä niistä mitään. Uni hiipii pollaan ja äijä on untenmailla hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Kuvia tuli napsittua vähänlaisesti, ymmärrätte varmaan? :-) Laitan niitä, jos julkaisukelpoisia löytyy, seuraavaan postaukseen.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Rauli-myrskyn keskellä - träkkäykset

Tuli käytyä retkellä. Siellä tuuli "hieman". Tässä nyt ainakin träkkäykset, ehkä joku stoorikin tulee perässä.

Kuussaaressa eka tauko. Lökören kautta, niin oli edes hetken tuulensuojaa.

Kakonsalmen kohdalla totesin, että eiköhän tämä riitä ja leiri johonkin lähelle. Tuohon pieneen sudenlenkkiin em. salmessa on siihenkin selitys.

perjantai 26. elokuuta 2016

Kvaenangenin kajakkiretki: 8 päivä Lappeen Loma -> Lahti -> Kotka

Olemme sopineet, että herätys 08:00, tai niillä tienoilla. Herään ilman kelloa hieman ennen kasia, ja kylläpä melkein 10h unet tekivät hyvää.

Laahustan työmaalle, eli kärryn luokse noin varttia yli kahdeksan, ja suureksi hämmästykseni siellä ollaan jo työn touhussa. Paikallinen mekaanikko oli tullut paikalle sovitusti 08:00, ja nyt pitää muistaa, että on LA ja äijä on hälytetty paikalle eilen illalla. Täytyy oikein nostaa hattua moiselle palveluhalukkuudelle. Peräkärryn laakeri on odotetusti rikki, lopullinen hajoaminen oli ollut todella lähellä. Uutta osaa lähdetään hakemaan Kolarista (30km suuntaansa).

Jäämme odottelemaan: tutkimme hieman paikkoja ja kukin järjestää itselleen jotenkin aamupalaa. Se nyt ei ole suuri ongelma, kun olimme kuitenkin varautuneet nauttimaan sen alunperin Palojokisuun laavulla, jossa ei ole roskista kummempaa palvelua. Joesta nousee selvästikin hyvin lohta. Siitä on todisteena seinään niitatut tilastot (löytyy myös netistä), ja rannassa putsataan parhaillaan saalista, joka on aika isokokoinen. 

Loppujen lopuksi käy niin, että kaivattu osa löytyy suoraan hyllystä, ja se saadaan vaihdettua ilman ongelmia. Paikallinen mekaanikko paljastuu huumorimiehiksi, kun hän kesken työn touhun huomaa osan porukasta tulevan metsästä, läheiseltä luontopolulta. Herran kommentti meni jotenkin näin: "Menithe sithen methän karhun syöthiksi?" Hauska äijä, ja ilmeisen ammattitaitoinen. Siinä ei meinaan kauaa mene, kun uusi laakeri on paikoillaan.

Se toinenkin laakeri alkoi muuten osoittaa loppumatkan varrella väsymisen merkkejä, mutta ei hälyttävässä määrin. Tasalaatuista, kun leipovat melkein samaan aikaan. 

Matka jatkuu lopulta, vain noin 1,5h alkuperäisestä jäljessä. Olemme tosi reippaita ja koko loppumatka taitaa tulla kolmen pysähdyksen taktiikalla, joista pari on aika nopeita. Lahdessa olemme lähes alkuperäisessä aikataulussa, ja kotona Kotkassa joskus puolenyön aikaan. 

Oli hieno reissu. Kiitos kaikille matkakumppaneille, niin vanhoille tutuille, kuin uusille tuttavuuksille. Erityiskiitos vetäjille, että veitte meidän sinne ja takaisin turvallisesti. 




torstai 25. elokuuta 2016

Kvaenangenin kajakkiretki: 7 päivä - Tverrfjorden -> Arctic FjordCamp -> kotia kohden

Viimeinen aamu norjassa. Unohtui mainita edellisessä postauksessa, että ensimmäinen yö tällä kahden yön leirillä oli aika kylmä. Lämpötila tippui johonkin 5 asteen tienoille, mutta ei haitannut ainakaan minua. Siitä saatiin varoitus vetäjiltä, että tulossa on kylmä yö, joten osasin varautua. Tämä viimeinen Norjan yö oli lämpötilaltaan ns. "normi", eli jossain kymmenen ja 15 asteen välissä mentiin. Ei ongelmia, kun varusteet on kunnossa.

Aamupalaa naamariin, ja leirin purkuun. Selviää samalla sekin, mikä ihmeen otus meni eilen pinnan alla ympyrää, meidän leirin edustalla. Nyt se ui enemmän pinnassa ja pääsemme kaikki ihastelemaan pyöriäistä. Siinä se saalistaa, varmaankin sitä samaa seiparvea, josta eilen vähensimme 3 yksilöä. Yritän saada videokuvaa, mutta ei se oikein onnistu. Siitä näkyy kuitenkin ajoittain vain vähän selkää, ja selkäevä. Hauska juttu kuitenkin.

Eläinten pongaus jatkuu, kun "kotivuonomme" suulla meitä saattaa matkaan merikotka. En edes muista monesko merikotkan pongaus tällä reissulla, mutta ei haittaa. On se komea eläin. Hetikohta perään kajakkien läheltä menee lauma pyöriäisiä. Kylläpä meitä nyt hellitään luontohavainnoilla. Nyt menevät niin läheltä, että hengitysilman ulospuhallus kuuluu selvästi.

Keli on edelleen aivan pläkä, mutta ei haittaa. Matka joutuu, vaikka välillä joitakin luonto kutsuu ja löytyy kaikenlaista pientä kuvattavaa, kuten esim. meduusoja. Määränpäämme on jo näkyvissä, kun havaitsemme pyöriäisparven, joka on menossa meidän edestä, noin 200m päästä. Paitsi, että ... nuo ovat aika isoja pyöriäisiä. Voiko olla? Kyllä vaan, meidän edestä ui kaikessa rauhassa valasparvi. Tarkemmin sanottuna lahtivalasparvi. En edes yritä ottaa puhelimella kuvia, kameroista akut loppuivat aamulla, eikä niilläkään varmaan saisi kunnollista kuvaa. Katson tätä ihmetystä monttu auki ja vaikkei näistä pienistä (kasvavat vain 11m ja 10 000kg kokoisiksi) valaista ei erotu kuin vähän selkää, ja selkäevä, olen vakuuttunut. Ei jaksa kauheasti pohtia mitä olisi tapahtunut, jos olisimme olleet sen 200m edempänä, suoraan niiden reitillä.

Valaita! Me nähtiin oikeita eläviä valaita, ja läheltä! \o/

Pienen loppukirin jälkeen, olemme retkemme päätepisteessä. Kunhan on ensin otettu ryhmäkuvat, alkaa kajakkien tyhjennys, kamojen pakkaaminen yms. asiaankuuluvaa logistiikkaa. Suorastaan delux juttu on lämmin suihku, joka on varattu meille. Pikainen lounas, jengi autoihin ja kotimatka voi alkaa. Teemme pikaisen pysähdyksen Koutokeinossa, jossa tuhlaamme hieman kruunuja. Valuuttakurssit on hakusessa, mutta minusta tuntuu siltä, että aivan sama mitä elintarvikkeita ostaa, se maksaa vähintään 50 kruunua kappale.

Mitä lähemmäs pääsemme suomea, sitä kurjemmaksi keli muuttuu. Se sade, joka oli luvattu meille, onkin täällä. Heti, kun kännyköiden netti alkaa toimia kunnolla, alamme tutkia säätiedotteita. Niiden mukaan majapaikassamme Palojokisuulla sataa. Melkein 100% todennäköisyydellä, eikä mitään tihkusadetta, vaan ihan kunnolla. Jengiä ajatus ei oikein nappaa, olemme kuitenkin menneet jo viikon ja säilyneet suhteellisen kuivina. Alamme tutkia vaihtoehtoja ja soittelemaan matkan varrella oleviin mökkikyliin. Lopulta saamme sovittua puhelimitse hyvän diilin, ja yöpaikaksi valikoituu Lappeen Loma.

Olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Yö sängyssä, ei tarvitsisi kasata/purkaa leiriä sateessa, olisimme vähintään 2h edellä aikataulusta. Aamulla säästyisi vielä lisää aikaa, kun leiriä ei tarvitsisi purkaa jne. Saattaisimme olla kotona ihan säädylliseen aikaan.

Kun ajamme majapaikkamme pihaan, olen ekana ulos minibussista, yhdessä Jussin kanssa. Perässä tulee varustepaku kajakkikärryn kanssa, ja se kärry pitää aika mahdotonta ääntä. Hälytämme Petrin nopsaan kuulolle, ei kuulosta hyvältä ollenkaan. Ei se vielä Koutokeinossa pitänyt ääntä (kuulemma), mutta nyt on jotain pahasti pielessä. Huoneiden lunastaminen jälkeen alkaa asian tutkiminen. Vaikka on jo ilta, Lappeen Loman henkilökunta (suuret kiitokset) saavat sovittua niin, että joku paikallinen rasvanäppi tulisi katsomaan kärryä heti aamusta.

Rikki mikä rikki, ja kaikille on selvää, että aikataulu tulee ottamaan osumaa. Kuinka paljon, kukaan ei osaa sanoa. Sitäkään ei pysty sanomaan saadaanko kärryä kuntoon, vaan pitääkö kajakit jättää tänne. Olemme kuitenkin iloisia siitä, että asia huomattiin.  Paras veikkaus (ja samalla ainoa) on laakeri, joka äänestä päätellen vetää viimeisiään, eikä olisi mitenkään kestänyt Lahteen asti. Ei taaskaan viitsi kauheasti miettiä mitä olisi voinut tapahtua, jos/kun tuo olisi hajonnut ajossa, 80km/h nopeudessa.

Tämä ei tänä iltana selviäisi mihinkään, ja turha murehtia asiaa enempää, eikun nukkumaan.

Petri, paljonko sinne on matkaa tästä? P: Noin 13km. GPS taisi näyttää perillä 16km :-)






Minun meduusakuvat eivät oikein onnistuneet, mutta Marju nappasi näin komean kuvan yhdestä "kesähatusta".

Lintukallio, mistäkö tiedän? Petri kertoi ...


Paatit pakattu, kamat kyydissä ... heippa Norja, ehkä näemme taas joskus.

Mökki, mikä ihana vaihtoehto telttamajoitukselle.