maanantai 12. lokakuuta 2015

Pooloo ja koskee (part Deux)

Pelasimme viime PE (jo) toisen kerran kajakkipooloa. Kohellus oli vieläkin melkoista, mutta välillä oli ällikin touhussa mukana. Tai ainakin se tuntui siltä. Rannalta katsottuna oli varmaankin samanlaista kohellusta kuin viimeksikin.

Kummallista kyllä en kipannut tällä kertaa, mutta siinä oli kyllä rutkasti tuuria mukana. Ainakin kaksi kertaa kaatumisen esti vain se, että sain jostain kiinni viime hetkessä. Eli joko vastustajasta, tai hänen paattinsa keulasta tms. Ihan hyvä ettei tullut kippiä, koska rannassa tajusin, että kuivapuvun vetoketju oli peukalon leveyden verran auki. Ihmettelinkin jossain vaiheessa peliä, kun tuntui siltä, että hikeä valuu ihan purona puvun sisällä. Tämä on kyllä niin hauskaa touhua, että sovimme jo alustavasti, että ensi kesänä pelataan säännöllisesti.

Kuvia ei tullut otettua, kun kamera unohtui kotiin. Eikä siinä pelin tuiskeessa mitään ehtisi kuvaamaankaan.

-------------------------------

SU löysin itseni elämäni toisen kerran koskesta. Otin seuran hyllystä isoimman koskarin lainaan, jos sillä saisi varmuutta touhuun, mutta ei kun ei. Ei tämä vieläkään tuntunut omalta lajilta. Paukutkin loppuivat ennakoitua nopeammin (rankkaa hommaa), enkä uskaltanut ottaa juuri minkäänlaisia riskejä. Kippaaminen noin kahdeksan-asteiseen veteen ei oikein houkutellut. Joku Vääräkoski(?) tuli laskettua, ja sitten rantaan mennessä joku toinen pikkupomppu. Siinä toisessa oli keskellä näkyvissä iso kivi. Kun pähkäilin reittiä, kun kiviä oli pinnan alla kaikkialla, niin tietysti törmäsin siihen esillä olleeseen että poks vaan. En näköjään osaa ennakoida virtaa tuon vertaa, varsinkaan sen nopeutta. Oikein mallisuoritus hönöilystä, ja sormeenkin tuli pipi.

Onx pakko tykätä jos ei haluu? ;-) No, kokeilen tätä vielä ensi kaudella muutaman kerran. Jos vaikka lähtisi, mutta tänä vuonna en enää koskeen lähde. Jotain tässä täytyy olla, vaikka itse en sitä vielä löytänyt. Toisin kuin meidän versio kanoottipoolosta, joka osui "mie tykkään"-hermoon kerralla.



Reitin suunnittelua. Toinen kuvan henkilöistä omasi itsesuojeluvaiston. Kaksi retkueemme melojista päätti laskea Torminvirran. Molemmista laskuista olisi videotakin, mutta on niin isot tiedostot, että ei jaksa laittaa jakoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti