torstai 3. syyskuuta 2015

Muinaistulet 2015 - menomatka

Tuijotan koko viikon sääennustetta ja toivon parasta. Kesän päätteeksi ollaan saatu helteitä, mutta nyt ne ovat ohitse ja syksyn sateet saapuneet. Juuri "sopivasti", kun pitäisi mennä Pyhtään Kaunissaareen muinaistulille. Vielä PE sataa, mutta sitten alkaa kirkastua ja LA aamuna paistaa jo aurinko.

Lähtijöitä on tänä vuonna harmillisen vähän. Akviiviporukalle on osunut vaikka mitä menoja, mutta silti vajalta lähtisi kolmen kajakin joukko kohti Kaunissaarta. Lisäksi toiset kolme melojaa olivat menneet Kaunissaareen jo PE aikana.

Lähtö hieman myöhästyy, kun eräs lähtijöistä huomaa matkalla rantaan, että makuupussi puuttuu ja kääntyy hakemaan sen. Kääntyäkseen kotiin vielä toisenkin kerran, nyt hakemaan telttaa. Se oli kuulemma siinä samassa kasassa kaikkien muiden retkitavaroiden kanssa. Toisaalta se makuupussikin oli ollut siinä kasassa. Pääsen pottuilemaan oikein kunnolla, että mitäpä on yöllä/aamulla touhuttu, kun noin kovasti ajatus harhailee.

Saamme pienen sivu/vastatuulen ja varmuuden vuoksi päätämme pitää yhden tauon menomatkalla. Melomme pienessä sivuaallokossa ensin Saunasaareen, ja pidämme siinä tauon. Matkalla sinne ehdimme tuijottamaan synkän mustia pilviä. jotka suurenevat kaiken aikaa, ja jossain Pyhtään suunnassa sataa.

Tauon jälkeen suorinta reittiä kohti Kaunissaarta ja matkalla saamme pientä aaltotreeniä. Juuri sopiva aallokko, jossa mieli pysyy virkeänä, mutta matka kuitenkin etenee. Muistan (taas), että jos menee tästä kohtaa Äyspään ylitse, niin pitää tähystää kaiken aikaa selän taakse, ettei Mussalon suunnasta tuleva laiva pääse yllättämään. Väylä on tässä kohtaa leveä ja vaikeasti hahmotettavissa.

Laivoja ei onneksi tule mistään suunnasta, mutta pari kilometria ennen rantaa alkaa salamoida, ja jyristä. Ei mitään hajua mihin suuntaan pilvi on menossa, mutta nyt ollaan jännän äärellä. Saamme niskaamme sadekuuron ja pääsemme ihailemaan useamman salaman, jotka iskevät maahan jossain Kaunissaaren takana. Olemme jo valmiit tekemään pikarantautumisen leiriniemen "väärälle" puolelle, mutta ukkospilvi jatkaa lopulta matkaansa johonkin Haapasaaren suuntaan, eikä häiritse meitä sen enempää.

Menen ensimmäisenä rantaan, että pääsen auttamaan toisia rantautumisessa. Väistän rannan tuntumassa olevat murtuvat aallot, nyt ei oteta riskejä. Ensimmäisenä minun jälkeen rantautuva tulee hienossa sivusurffissa, mutta ei ongelmia. Seuraava meloja ilmoittaakin sitten tehneensä eskimorantautumisen. Ensimmäisestä murtuvasta aallosta oli selvitty alatuella, mutta seuraava sitten pääsi yllättämään. Eskimolla ylös ja onneksi ei ollut kiveä siinä kohtaa. Kaikkea sitä sattuukin ja harmi, etten nähnyt tapahtumaa. Pisteet siitä, että tositilanteessa eskimo onnistui. Itse kippasin kesällä poolo-altaassa, kun treenasin jotain tekniikkajuttua. Silloin tultiin ihan refleksinä ulos paatista ja vasta sitten muistin, että olisihan siinä voinut eskimonkin tehdä. Kaikki kuitenkin OK, ja hyvä niin.

Sade on loppunut sopivasti, joten kajakit ylös rantatörmälle ja pystyttämään leiriä. Sitä tehdessä toiset valuvat paikalle kyliltä ja päästään vaihtamaan kuulumisia.

Tuo pilvi tiivistyi vielä lisää, ja sitten se alkoi lyömään "kipinöitä"

Hetki rantautumisen jälkeen. Kylläpä sää vaihtuu nopsaan. Ukkospilvi jatkoi matkaansa ja pilvipeite repeilee jo.

The leiri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti