Lyngenin kajakkivaellus 5. päivä: Ytre Gammvika - Nordlenangsneset

Tähän asti olemme meloneet aina vain pohjoisemmaksi, mutta tänään se muuttuu. Tänään nimittäin kierrämme Lyngenin niemimaan kärjen, ja suuntaamme kohti etelää. Viime vuoden ryhmä oli kuulemma joutunut odottamaan Ytre Gammvikassa kaksi päivää kelien tasaantumista, mutta meitä sää suosii.

Kasaamme leirin ja matka jatkuu kohti niemen kärkeä. Maisemat ovat edelleen upeita, ja saamme seuraa useasta maakotkasta, jotka seuraavat kulkuamme aina reviirinsä reunalle, josta seuraava kotka taas ottaa vahtivuoron. Paha sanoa ovatko muuten vain uteliaita, vai arvioivatko olisiko meistä saaliiksi.

Niemen kärkeä lähestyessä tajuamme, että suoraan edessä on pohjoisnapa, kun vain meloisi eteenpäin riittävän kauas. Edessä ei ole kuin avointa vettä. Kotona tarkistan asian, ja kyllä siinä välissä olisi huippuvuoret, mutta ajatus on kuitenkin kutkuttava.

Kun saavutamme kärjen menemme lauttaan valokuvausta varten. Samalla saamme samalla aikaiseksi pientä säpinää, kun tuulenvire työntää lauttaamme kohti rantakivikkoa, mutta mitään ei onneksi tapahdu. Todisteena kärjen vaarallisuudesta rantakallioilla lepää parikin laivan hylkyä.

Sää on suosinut meitä tähän asti, mutta säätiedotuksen mukaan iltapäivällä olisi tiedossa sadetta. Eikä mitään paikallisia pikkukuuroja, vaan kunnon rankkasade. Tämän vuoksi emme nouse kärjen päälle paikkoja tutkimaan, vaan kiirehdimme pitämään maatauon ruokailuineen, ennen selän ylittämistä. Maatauko osoittautuu suhteellisen hermostuttavaksi, kun vesi nousee kaiken aikaa ja syödäkin pitäisi. Nostan kajakkiani kahteen otteeseen korkeammalle, ettei se lähtisi karkuteille.

Maatauon jälkeen vuorossa on tämän retken ensimmäinen selkä, kun ylitämme Nordlenangen vuonon. Ei ongelmia, sää suosii ja matka taittuu. Rantautuminen Nordlenangsnesetiin on sitten helpommin sanottu kuin tehty. Vesi on korkealla, mutta edessä on ihan tolkuton kivikko. Toisella puolella niemeä olisi kuulemma parempia rantautumispaikkoja, mutta huonommat leiriytymispaikat, lisäksi vesisade kolkuttelee kannoillamme. Vuonon toisella puolella sataa jo. Jotenkin siitä kivikosta kuitenkin selvitään ryhmätyöllä, ja kaikkien kajakit saadaan turvaan hiekan puolelle.

Myöhemmin tajuan, että ranta on "väärinpäin", mutta nyt on kiire saada teltta pystyyn ennen sadetta. Tässä paikassa minulla on ehkäpä koko reissun paras telttapaikka ja tuulesta huolimatta saan majoituksen pystyyn ennätysajassa. Sitten vaan kaikki kamat äkkiä suojaan ja ... sade alkaa, eikä tosiaankaan ole mikään tihkusade, vaan sitä vettä tulee ihan kunnolla. Aivan sama, kortteeri kuntoon ja kun ei ole muutakaan puuhaa, päikkärit :-)

Parin tunnin päästä sade loppuu. Sen tietää kahdesta asiasta: ensinnäkin sade ei enää ropise teltan kattoon, ja avautuvien vetoketjujen äänistä, kun retkeläiset alkavat kurkistella teltan ovista, että mikä tilanne.

Aika tutkia paikkoja ja tämä on täysin erilainen kuin aikaisemmat leiripaikkamme. Niemessä on paljon mustaa liuskekiveä, joka murtuu helposti. Siis todella helposti. Jos kivi voisi olla lahoa, niin se kuvaisi ehkä parhaiten tämän kivilajin olemusta. Niemi on myös hyvin vihreä ja kumpuileva. On kuin kävelisi pitkin Kontua, siis sitä Hobittien kylää. Aivan niemen kärki on kuin kävelisi sisään kuumaisemaan, ja ympärillä on sitten vihreää kumpuilevaa laaksoa.

Hieno paikka, ei voi muuta sanoa.

Eiköhän jatketa matkaa, vesikin on jo aika matalalla.

Hei vaan hellerinne, ja kärpäset.

Maakotkat tarkkailivat menoamme, tässä yksi niistä.

Tuosta vaan, kohti pohjoisnapaa

Petrin Norjan matkaajille vinkki: Jos rinteessä ei kasva mitään, maanvyörymän mahdollisuus siinä kohtaa on suuri. Etsi teltallesi joku toinen paikka.

Tauko ennen kärjen kiertoa, Bigfootit ryhmäkuvassa. 

Lautassa kärjessä 

Iloinen retkikunta on tämän retken pohjoisimmassa pisteessä. Kuvan nappasi Jyrki H. kiitos siitä.

Laivanraato 

Joku löytänyt hyvän telttapaikan

Juuri äsken tarkistin ja vesi oli vielä kaukana, mutta nyt perä jo melkein kelluu.

Tuosta ylös? Ei kai? Yhteistyöllä jne.

Paatit turvassa.

Panoramakuva otettu sateen jälkeen, kun merikin oli jo vetäytynyt. Tästä saa jonkinlaisen käsityksen millaisen louhikon yli paatit piti kantaa, ja huomenna sitten toiseen suuntaan. Tästä myös näkee, että ranta on väärinpäin. Ensin kivilouhikko ja sitten hiekkaa, ja joka paikassa sama juttu. Ihmeellinen ranta.

Niemen kärki oli kuin olisi kuussa kävellyt. Mustaa kiveä, mitä nyt pari valkoista, jotain kovempaa kiveä (ei ollut kvartsia) oli seassa siellä sun täällä. Kyllä, tämä on värikuva :-)

"lahoa" kiveä.

Aivan rantaa ja niemen kärkeä lukuunottamatta muualla olikin sitten tällaista

Vihreää ja kumpuilevaa

Melottu reitti noin suurinpiirtein. Jaa ei ollut edellisestä legistä reittiä? Teknisiä ongelmia ja mukavuudenhalua. Olisi pitänyt yhdistää kaksi skannausta, kun melottu reitti jakautui kahdelle eri karttalehdelle. Ei jaksanut/viitsinyt, sorry.