Kotkan poikii ja muskeliveneitä: Lyngenin kajakkivaellus 3. päivä: Årøya

Herään yöllä siihen, että sataa kaatamalla. En viitsi edes vilkaista kelloa, mutta mieleen kyllä tulee, että: "No nyt otetaan teltasta mittaa", käännän kylkeä ja nukahdan uudestaan. Herään lopullisesti siihen samaan sulosointuun, joka herättää minut Suomenlahden saaristossa joka hemmetin aamu, eli lokkien rääkymiseen. Mokomatkin kiusankappaleet.

Onneksi juuri nyt ei sada, ja yöllä on noussut aika napakka tuuli. Tämä tarkoittaa sitä että ulkoteltta on jo kuiva, hyvä juttu. Mikä lie ollut syynä ensimmäisenä yönä, mutta vaikka nyt vettä tuli yöllä oikein kunnolla, niin teltan sisäpuoli on täysin kuiva, ei yhtään edes kosteutta. Kastepiste on vinkeä juttu.

Leiri on vielä hiljainen, mitä nyt Petri on minun laillani jo aamuvirkkuna liikkeellä. Hän kertoo kuulleensa radiosta vettä tulleen yöllä niin paljon, että lähistöllä oli ollut parikin maanvyöryä. Samalla hän ohimennen vilkaisee vuonon toiselle puolelle, ja sanoo, että "kohta tulee taas vettä". Se saa minuun vauhtia ja pakkaan kamat pikapikaa. Ajoitus on kohdillaan, kun teltta kolahtaa kajakkiin sisälle suojaan melkeinpä samalla hetkellä, kun sade alkaa. Teltta on edelleen kuiva, ei haittaa vaikka loput kamat pitää survoa kyytiin vesisateessa, onhan ne toki kaikki jo suojassa kuivasäkeissä.

Teltan pakkaamisesta vielä sen verran, että kotkan edustalla retkeillessä minulla on aina isohko tarppi mukana. Jos näyttää siltä, että voisi tulla vettä, viritän sen ensin ja sen suojassa on hyvä koota/purkaa teltta. Tälle reissulle en tarppia raahannut. Olisi ollut ihan turhaa hommaa, ei täällä ole sellaisia puita mihin sen saisi viritettyä.

Porukasta tarkalleen puolet ovat aloittaneet melonnan tänä kesänä, ja tuuli on nousemassa, mikä tarkoittaa aallokkoa, hyvä yhtälö. Petri sanoo, että varmuuden vuoksi tänään melotaan vain pieni lenkki. Siitäkin suurin osa saaren suojassa, ja matka jatkuisi huomenna pidemmällä siivulla, kun keli taas paranisi. Sopii minulle, univelka painaa.

Melontaa kertyy vain muutama kilometri, ja sekin myötävirtauksessa / myötätuulessa. Saamme maistiaisia siitä miten nopeasti sää vaihtuu vuonossa, kun lähtiessä meitä piiskaa vesisade ja neopreenihupulle on tarvetta, mutta hetkeä myöhemmin paistaa jo aurinko.

Saavumme seuraavaan yöpaikkaan jo ennen puoltapäivää ja nyt koko porukalta loksahtavat suut auki hämmästyksestä. Myöhemmin saamme kuulla miten tuntui siltä, kuin olisi melonut sisälle "Lord of the Rings"-elokuvaan. Strupen on poukama, jota suojaa kolmelta suunnalta lähes pystysuorat vuorenrinteet, joilta valuu yksi isompi putous, sekä useampi pienempi. Putouksien jatkeena on kaksi jokea, jotka menevät poukaman sivuja pitkin. Kun sanon vuori, niin myös tarkoitan sitä. Huippuja ei näy, koska ovat pilvien peitossa.

Petri kertoo tässä olleen noin 100v sitten joidenkin veljeksien jääbisneksen, mutta sitten jää loppui ja se siitä bisneksestä. Loppui tarkoittaa siis sitä, että jäätikkö vetäytyi satoja metrejä, ja vetäytyy edelleen. Hieno stoori, kai.

Helpon rantautumisen jälkeen paatit taas riittävän ylös ja valitsemaan teltalle paikkaa. Tai noh, lähden ensin katsastamaan teltan paikkaa, kun paatilla ei ole tässä rannassa niin kiire ja kun tulen takaisin paatti tulee vastaan, eli se nostetaan ystävällisesti minulle valmiiksi törmälle asti. Kiitoksia paljon, vaikka ei sillä nyt niin kiire ollut.

Teltalle oli tarjolla kostealta näyttävä pitkän mallinen painauma (mallia kuivunut joki?), joka olisi tuulelta suojassa, tai sitten kuiva kangasmaa joka on suoraan tuulitunnelissa. Minua ei tuuli haittaa, joten teltta huolella pystyyn tuulen riepoteltavaksi, ja sitten unta palloon. Päikkärit, jee! \o/

Kun univelkaa on saatu kuitatuksi on aika lähteä tutkimaan vesiputousta.Se onkin aikamoinen näky, vaikka taitaa olla Norjalaisessa mittakaavassa aika pieni. Upeaa turkoosin väristä jokea seuraamalla pääsee ihan putouksen partaalle lähelle siitä maljaa, johon vesi syöksyy voimalla. Otan valokuvia ja videota ja toivon, että edes osa tästä hienoudesta välittyisi niiden kautta.

Tällä pysähdyspaikalla vesihuolto on helppo järjestää, kun jäätiköiltä valuu raikasta vettä, eli kaikki saavat vesivarastot täydennettyä. Porukan urhein(?) käy joessa pesulla. Taatusti virkistävää, ainakin asteen lämpöistä vettä. Itse jatkan Savett-linjoilla, hyinen vesi ei vielä houkuttele.

Jäätiköllekin voisi halutessaan kiivetä, mutta välillä menisi nelivedon puolelle, kun nousussa 45 asteen kohtia. Ei kiitos, ei sillä kenkävarustuksella, joka minulla on mukana. Ensi kerralla sitten.

Kaikinpuolin leppoisa päivä, mutta ei haittaa, välillä näinkin ja onhän täällä nähtävää/ihasteltavaa. Jossain vaiheessa Marju puoliksi pakottaa minut makaamaan selälleen ruohikkoon. Pitäisi kuulemma tuntea miten rauha ja tyyneys valuu sisälle koko kroppaan. Minä tunnen lähinnä kosteuden, joka pyrkii samantien imeytymään maasta kledjuihin ;-)

Iltapalaverissa käydään läpi päivän saldoa ja muita juttuja. Kaikki pärjäsivät pienessä takaa tulleessa aallokossa, eikä kehuista meinaa tulla loppua tämän yöpaikan suhteen. Vau efekti on todellakin kohdillaan tässä kohteessa.

Yöllä ei sada, ja vaikka sataisikin, niin ihan sama, teltta kuivaisi samantien. Vuorilta tulee aina välillä ilmavirtauksia, jotka ravistelevat telttaa, mutta minua ei sellainen häiritse.

Hieno päivä, vaikka melonta jäikin aika vähiin.