Se oli siinä. Melottiin kaikkiaan 90km mahtavissa maisemissa, mahtavan porukan kanssa. Tarkempi raportti seuraa myöhemmin. Vielä yksi yö teltassa ja huomenna ajetaan läpi Suomen kotiin.
Taustalla erottuu retken lähtöpaikka.
perjantai 31. heinäkuuta 2015
torstai 30. heinäkuuta 2015
Hobittien maa
Tämmöisiä maisemia viimeisimmän leiripaikan lähistöllä:
edit: Puhelimesta lähetetty kuva oli jotenkin vioittunut, niin vaihdoin toisen kuvan päästyäni kotiin.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
maanantai 27. heinäkuuta 2015
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Meripäivät 2015 - Kotkan saaren kierto
Jos on vain mahdollisuus, niin Meripäivien aikana pitää kiertää Kotkan saari meloen. Niin se vain on, piste. Voi sitten sanoa käyneensä Meripäivillä, jos ei muuta.
Tänään PE oli mahdollisuus, joten napakasta ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta paatti veteen ja menoksi. Aluksi oli tarkoitus kiertää saari vastapäivään, mutta sitten tajusin tuulen tulevan sellaisesta suunnasta, että voisin lasketella myötätuulessa keula kohisten kantasatamaan. Kaarsin keskelle Keisarinsatamaa ja eikun kohti Kivisalmea. Ihan kivat perämyötäiset, mutta muuta liikennettä oli niin paljon, että hieman häiritsi suoritusta. Hauskaa kuitenkin, vaikka tämä tietysti tarkoitti vastatuulta takaisinpäin tullessa.
Se mitä varsinaisesti läksin katsomaan, yleisen juhlahumun lisäksi, oli kantasatamaan tulleet höyryalukset. Olivat todella hienoja, ja pitää kunnioittaa niitä, jotka jaksavat pitää ne harvat jäljellä olevat yksilöt kunnossa ja liikenteessä. Ei ole halpa harrastus. Kuviakin yritin ottaa, mutta ei tainnut oikein tulla kunnollisia. Tuuli mokoma työnsi minua kaiken aikaa kohti tai poispäin kuvauskohteesta, ja olisihan se ollut hieman noloa törmätä esim. laituriin kesken kuvausten, kun ihmisiä oli ihan riittävästi katsomassa niitä aluksia.
Kantasataman jälkeen piipahdin Sapokassa, ja siellä sai hyvän tuntuman markkinahulinaan. Mereltä käsin katsottuna tämänvuotinen (ja ensi vuonna ilmeisesti sama järjestely?) vaikutti ihan toimivalta. Se kantasataman häkki on vaan niin masentava paikka, ilman varjon häivää.
Hieman ennen Sapokkaa oli muuten tämän reissun turvallisin hetki. Samalla hetkellä oli näkyvissä Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen veneet. Kyllä kelpasi mennä.
Kotimatkalla pääsin kuin pääsinkin "nautiskelemaan" vastatuulesta ja aika terävästä aallokosta, mutta kotivajalle ilman kommelluksia. Vajalla hieman poikkeuksellinen ohjelma, koska paatti ei jäänytkään sinne orsille, vaan matkasi auton katolla kotiin ja autotalliin. Mahtui, juuri ja juuri. Huomenna aikaisin aamusta kohti uusia seikkailuja, mutta niistä sitten omat tarinat.
ps. Terveisiä Antille: 805km ;-)
(Anttia on niin mukava kirittää. Mitä lyödään vetoa, että kauden lopussa sillä on minua enemmän kilsoja, vaikka nyt taidan ollakin hieman edellä Epicsodin takia)
Tänään PE oli mahdollisuus, joten napakasta ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta paatti veteen ja menoksi. Aluksi oli tarkoitus kiertää saari vastapäivään, mutta sitten tajusin tuulen tulevan sellaisesta suunnasta, että voisin lasketella myötätuulessa keula kohisten kantasatamaan. Kaarsin keskelle Keisarinsatamaa ja eikun kohti Kivisalmea. Ihan kivat perämyötäiset, mutta muuta liikennettä oli niin paljon, että hieman häiritsi suoritusta. Hauskaa kuitenkin, vaikka tämä tietysti tarkoitti vastatuulta takaisinpäin tullessa.
Se mitä varsinaisesti läksin katsomaan, yleisen juhlahumun lisäksi, oli kantasatamaan tulleet höyryalukset. Olivat todella hienoja, ja pitää kunnioittaa niitä, jotka jaksavat pitää ne harvat jäljellä olevat yksilöt kunnossa ja liikenteessä. Ei ole halpa harrastus. Kuviakin yritin ottaa, mutta ei tainnut oikein tulla kunnollisia. Tuuli mokoma työnsi minua kaiken aikaa kohti tai poispäin kuvauskohteesta, ja olisihan se ollut hieman noloa törmätä esim. laituriin kesken kuvausten, kun ihmisiä oli ihan riittävästi katsomassa niitä aluksia.
Kantasataman jälkeen piipahdin Sapokassa, ja siellä sai hyvän tuntuman markkinahulinaan. Mereltä käsin katsottuna tämänvuotinen (ja ensi vuonna ilmeisesti sama järjestely?) vaikutti ihan toimivalta. Se kantasataman häkki on vaan niin masentava paikka, ilman varjon häivää.
Hieman ennen Sapokkaa oli muuten tämän reissun turvallisin hetki. Samalla hetkellä oli näkyvissä Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen veneet. Kyllä kelpasi mennä.
Kotimatkalla pääsin kuin pääsinkin "nautiskelemaan" vastatuulesta ja aika terävästä aallokosta, mutta kotivajalle ilman kommelluksia. Vajalla hieman poikkeuksellinen ohjelma, koska paatti ei jäänytkään sinne orsille, vaan matkasi auton katolla kotiin ja autotalliin. Mahtui, juuri ja juuri. Huomenna aikaisin aamusta kohti uusia seikkailuja, mutta niistä sitten omat tarinat.
 |
| Vikla II tuli vastaan useampaankin kertaan. Ekan kerran Kivisalmessa. |
 |
| Antero, Enso & Lalli. |
 |
| Etenkin Lalli oli aika symppis. |
 |
| Lokki & Tornator II |
 |
| Saimaa |
 |
| Turso |
 |
| Ravintolalaiva Helsinki |
 |
| Merikarhu |
 |
| Vieressä vähän uudempi Merikarhu. |
 |
| Hamina |
 |
| Jupiter |
 |
| Viikari |
 |
| Markkinahulinaa Sapokassa. |
 |
| Bigfoot odottaa autotallissa aamua. Tein vielä varmuuden vuoksi pari koepakkausta ja ihan hyvä, että tein. Viikon keikalle tarvitsee paljon tavaraa ja kun kaikki oli kasassa, niin pari kertaa piti purkaa ja ladata uudestaan, mutta kaikki mahtuu kyllä kyytiin. No hätä. |
ps. Terveisiä Antille: 805km ;-)
(Anttia on niin mukava kirittää. Mitä lyödään vetoa, että kauden lopussa sillä on minua enemmän kilsoja, vaikka nyt taidan ollakin hieman edellä Epicsodin takia)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Heinäsaari - Kirkonmaa
Viime retkellä Antin kanssa oli alunperin tarkoitus olla toinen yö Kirkonmaan viereisellä Heinäsaarella. Allekirjoittaneen kyynärpään vihoittelun vuoksi päädyimme Rankin saaren tauon jälkeen Silakkasaarille, joka loppupelissä oli onni onnettomuudessa, kirjaimellisesti.
Yllättäen tuli mahdollisuus tehdä yhden yön retki, joten huhuilemaan retkiseuraa ja nyt sinne Heinäsaareen. Lopulta Timo pääsi irroittautumaan, kaikille muille kiitokset hyvästä yrityksestä, joskus toiste sitten. Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, mutta kauppareissun jälkeen synkkeni ja kantaessani retkikamppeita autoon taivas repesi. Mielialani vaihtui sekin hetkessä synkän puolelle, vaikka Timo jaksoikin pitää lippua korkealla.
Olisi pitänyt uskoa Timoa, mutta olin heikko, hyi minua. Pari tuntia ennen h-hetkeä sade loppui, alkoi näkyä sinistä siellä täällä ja äkkiä aurinko porottikin kirkkaalta taivaalta. Eikun menoksi.
Menimme yllättävän rivakkaa tahtia Heinäsaareen, mitä nyt yksi tauko pidettiin Lehmässä. Kuutsalon suuntaan ei näköjään voi mennä ilman Lehmäsaaren taukoa. Perillä Heinäsaaressa olimme seitsemän maissa. Kun ei ollut ennakkotietoja missä olisi paras paikka rantautua ja pitää leiriä, kiersimme ensin koko saaren ja tähystimme mahdollisia paikkoja. Sellainen löytyikin ja vaikka itse leiri pitikin kantaa ylämäkeen, niin eiköhän tuo ollut paras paikka rantautua.
Muuten ilta oli sitä normaalia saariretkeilyä. Makkaraa, maailmanparantamista jne. Kyllä te tiedätte. Aamulla vielä katsastettiin saarta lähemmin, kun kerran oltiin siellä ja sitten kohti Kirkonmaata. Kolmas kerta tänä vuonna minulle, mutta Timolle ensimmäinen visiitti vuosikymmeniin.
Tykit, tai ainakin niiden paikat, olivat paikoillaan. Tunnelit yhtä mielenkiintoisia kuin aikaisemminkin jne. Lukekaa Timon blogista lisää, linkki on tuossa oikeassa laidassa. Taisi siinä muutama hylsy lentää, kun kertoilimme omien Kirkonmaan kokemuksien pahimpia tai parhaita tarinoita. Ihan miten vaan. Minkäs teet, äijäkohde :-)
Kotimatka oli "normisettiä" ja pääsimme kotiin ilman kommelluksia ja etenkin kuivana. Se taivas aukeni vasta illalla, kun kasteen kostuttamat vermeet olivat jo autotallissa kuivamassa.
Kiitokset Timolle seurasta ja kuvista sitten loput:
Yllättäen tuli mahdollisuus tehdä yhden yön retki, joten huhuilemaan retkiseuraa ja nyt sinne Heinäsaareen. Lopulta Timo pääsi irroittautumaan, kaikille muille kiitokset hyvästä yrityksestä, joskus toiste sitten. Perjantai-aamu valkeni aurinkoisena, mutta kauppareissun jälkeen synkkeni ja kantaessani retkikamppeita autoon taivas repesi. Mielialani vaihtui sekin hetkessä synkän puolelle, vaikka Timo jaksoikin pitää lippua korkealla.
Olisi pitänyt uskoa Timoa, mutta olin heikko, hyi minua. Pari tuntia ennen h-hetkeä sade loppui, alkoi näkyä sinistä siellä täällä ja äkkiä aurinko porottikin kirkkaalta taivaalta. Eikun menoksi.
Menimme yllättävän rivakkaa tahtia Heinäsaareen, mitä nyt yksi tauko pidettiin Lehmässä. Kuutsalon suuntaan ei näköjään voi mennä ilman Lehmäsaaren taukoa. Perillä Heinäsaaressa olimme seitsemän maissa. Kun ei ollut ennakkotietoja missä olisi paras paikka rantautua ja pitää leiriä, kiersimme ensin koko saaren ja tähystimme mahdollisia paikkoja. Sellainen löytyikin ja vaikka itse leiri pitikin kantaa ylämäkeen, niin eiköhän tuo ollut paras paikka rantautua.
Muuten ilta oli sitä normaalia saariretkeilyä. Makkaraa, maailmanparantamista jne. Kyllä te tiedätte. Aamulla vielä katsastettiin saarta lähemmin, kun kerran oltiin siellä ja sitten kohti Kirkonmaata. Kolmas kerta tänä vuonna minulle, mutta Timolle ensimmäinen visiitti vuosikymmeniin.
Tykit, tai ainakin niiden paikat, olivat paikoillaan. Tunnelit yhtä mielenkiintoisia kuin aikaisemminkin jne. Lukekaa Timon blogista lisää, linkki on tuossa oikeassa laidassa. Taisi siinä muutama hylsy lentää, kun kertoilimme omien Kirkonmaan kokemuksien pahimpia tai parhaita tarinoita. Ihan miten vaan. Minkäs teet, äijäkohde :-)
Kotimatka oli "normisettiä" ja pääsimme kotiin ilman kommelluksia ja etenkin kuivana. Se taivas aukeni vasta illalla, kun kasteen kostuttamat vermeet olivat jo autotallissa kuivamassa.
Kiitokset Timolle seurasta ja kuvista sitten loput:
 |
| Pakollinen kalusto parkissa kuva |
 |
| The leiri ja pyykkinaru |
 |
| Heinäsaaressa on samanlaisia halkeamia kuin Musaholmassa. Ei käy kuvasta ilmi, mutta tuosta on yli 2m pudotus, että kannattaa katsoa mihin astuu. |
 |
| Saaressa on myös yksi sodan aikainen bunkkeri, jota oli sisustettu mm. kaminalla. |
 |
| Lämmityksentapainen |
 |
| Tervetuloa |
 |
| Taidettakin löytyy |
 |
| Suuria tunteita |
 |
| Ennen Kirkonmaata kävimme kurkkaamassa Hernekaria vähän lähempää, mutta emme nousseet maihin. |
 |
| Paikallinen "Joshua Tree" |
 |
| Sillä aikaa, kun minä kuvasin näitä untuvapalloja... |
 |
| Karkuun! ... niin Timo pongasi merikotkan. Hyvä vaihtokauppa, eh? |
 |
| Viimeksi kun laitoin kuvia Kirkonmaan tykeistä, blogiin tuli "yleisöryntäys". Saa nähdä saako kuva ilmastointihormeista aikaiseksi samanlaista säpinää. |
 |
| Nämä on oikeasti aika hyvin naamioitu. |
 |
| Jostain tunnelista oli varauloskäynti. Luukku oli jo osittain sortuneen maan paikoilleen kiilaama. Tänne piti tulla parista aika matalasta aukosta. Joku onnistui kolauttamaan päänsä (en minä), joten olkaahan varovaisia jos menette tutkimusmatkalle. |
 |
| Lemulahti. Tähän meinasimme ensin rantautua, mutta jäi sitten tekemättä. Kannattaa kuitenkin käydä tsekkaamassa "päivän tilanne", jos olette menossa tutkimusmatkalle. Tähän lahteen saattaa päästä jopa pikkumoottorilla, ihan omalla vastuulla sitten. |
 |
Campanula persicifolia |
Heinäsaari - Kirkonmaa, träkkäykset
Timo ehti jo laittamaan matkakertomuksen, lukekaa hätäisimmät(?) sieltä :-)
Itse laitan nyt ensin träkkäykset, ja varsinainen stoori sitten myöhemmin, tai sitten vaan valokuvia. Jotain kuitenkin.
Itse laitan nyt ensin träkkäykset, ja varsinainen stoori sitten myöhemmin, tai sitten vaan valokuvia. Jotain kuitenkin.
 |
| Menomatka, kylläpäs me oltiinkin reippaita. Ainakin träkkerin keskinopeuden mukaan. |
 |
| Siirtyminen Heinäsaaresta Kirkonmaalle. Rantautumispaikkaa etsiessä ensimmäinen lahti olisi ollut ideaalinen hiekkapohja jne, mutta tuuli työntänyt sen täyteen jotain kasvustoa joka oli sitten mädäntynyt. Koko lahti haisi todella pahalle ja pohjassa olisi sitä mädäntynyttä kasvustoa 10-15cm paksuudelta. Etsittiin mieluummin toinen paikka, missä ei tarvinnut kahlata mädäntyneen levän(?) seassa. Sääli sillä tuo eka paikka on todellä lähellä ensimmäisiä äijäkohteita. |
 |
| Paluumatka. |
tiistai 7. heinäkuuta 2015
Kajakkivaurion jälkilöylyt
Miunn 2v vanha, noin 2300km melottu BigFoot meni ja hajosi, kesken retken. Tavalla jolla se ei saisi hajota. Olen pitänyt kalustoani hyvänä, ei ole kolhittu kivissä, ei pompittu päällä, tai vedetty räikällisillä kuormaliinoilla kiinni katolle. Normikäyttöä, jossa pohja tietysti välillä kolisee kiviin ja retkillä rantautuessa tulee taatusti käytön jälkiä. Ihan normaalia kajakin kulumista siis.
Minun vastuulla olisi tietysti ollut havaita, että sauma on lähtenyt liikkeelle, vaikkei sellaista pitäisi tapahtua. Ainakaan tämän ikäisessä kajakissa. Sauma petti juuri siltä puolelta, joka on aina poispäin, kun kajakki on hyllyssä. Kun nostin kajakin hyllystä ja hyllyyn, niin nostin aina siltä toiselta puolelta, jossa ei ole vauriota. Jos olisi ollut toisin, olisinko huomannut asian? Tai olisiko paatti hajonnut jo aikaisemmin, kun olisin nostellut sitä aukosta siltä puolelta josta liimaus oli pettämässä? Mene ja tiedä, turhaa jossittelua.
Heti MA soitin Welhonpesään ja selitin asian. Tietysti tiesin, että pakkohan minun on paatti viedä näytille, ei tällaista asiaa voi hoitaa puhelimessa, mutta minusta oli ihan vaan kohteliastakin antaa ennakkovaroitus. Kerroin lyhyesti puhelimessa mitä oli tapahtunut ja odotetusti pyydettiin tuomaan kajakki sinne näytille.
Onneksi kesäloma alkoi juuri, joten pojat autoon, kajakki katolle ja kohti Welhonpesää.
Nyt pitää mainita sellainen asia, että minä pidän Bigfootista paljon. Se on tilava, sekä melojalle, että tavaroille. Todellinen pitkänmatkan paatti. Vakaa ja silti aika ketterä. Nenän edessä on päiväluukku, joka on minulle ihan must. Jos nyt jostain pitää nipottaa, niin ei ole sieltä nopeimmasta päästä, mutta en ole minäkään. Korkea kansi on varsinainen tuulensieppaaja, ja antaa paatille pullean ulkonäön.
Peräsin herättää ihmisissä ristiriitaisia tunteita, mutta kun evää siihen ei saa, niin pakko se on jollain trimmata tuulessa. Lyhyesti: minun on hyvin vaikea löytää korvaavaa muovikajakkia, jossa olisi vastaavat ominaisuudet. Ehkä lähin vaihtoehto olisi samanlainen Etain, jonka Antti juuri osti.
Welhonpesässä vastaanotto oli jälleen kerran todella ystävällinen. Nostimme kajakin korjaamon puolella ja selostin mitä oli tapahtunut, miten se korjattiin saaressa jne. Antti oli jo ehtinyt laittamaan kuvan vauriosta blogiin ja siitä kuulemma näkyi selvästi, että valmistusvirhe. Jotain oli mennyt liimauksessa pieleen, eikä joltain matkalta ollut liimautunut kunnolla, tai ollenkaan.
Tämä myös selittää sen, että minun BigFoot ei ole ollut kovin kuiva yksilö. Aina ollut lastiruumassa, boksissa, päiväluukussa jne, lenkin jälkeen vähän vettä. Luukkuja tuli vaihdettua ja ehkä hieman auttoi, mutta ei kuitenkaan ratkaissut asiaa lopullisesti. Vettä ei ole ollut koskaan hälyttävästi ja aina sen on voinut selittää esim. sillä, että minä vaan tykkään kanttailla, tehdä alatukikäännöksiä jne. eikä ne aukkarit aina niin tiukkoja ole. Totuus ilmeisesti kuitenkin oli, että sitä vettä meni siellä listan välissä piilossa, ilman sen suurempaa logiikkaa, satunnaisiin paikkoihin. Selvisi sitten sekin mysteeri.
Jälleen kerran, itsestäänselvää näin jälkikäteen, mutta jos vaurio on piilossa listan alla ja paatti on alta 2v vanha, niin eipä tullut mieleenkään moinen vaihtoehto.
Olin tietysti miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta Welhonpesän ratkaisu kyllä yllätti reiluudellaan ja suoraselkäisyydellään. Minulta kysyttiin tasan yksi asia: Haluanko uuden samanlaisen, vai vaihdetaanko johonkin ihan toiseen malliin?
Olin miettinyt jotain rotaatiovalettua, yhtä kappaletta olevaa paattia, mutta kun niissä kaikissa oli jotain, joka ei miellyttänyt. Niinpä päädyin ottamaan "vaihdossa" samanlaisen uuden BigFootin. Welholaisten kanssa minulle selvisi miten se Bigfoot pistetään kasaan, ja prosessi itsessään on hyvä, nyt vain kävi hiton huono tuuri. Eli luotan jatkossakin isojalkaan.
Tahdon vielä erikseen kiittää Welhonpesän henkilökuntaa asian hoitamisesta. En ole kai koskaan saanut näin hyvää palvelua mistään. Jos minulla joskus on rahat kasassa siihen TideRace Exploreen, niin tiedätte kyllä mistä minä sen käyn hakemassa.
Minun vastuulla olisi tietysti ollut havaita, että sauma on lähtenyt liikkeelle, vaikkei sellaista pitäisi tapahtua. Ainakaan tämän ikäisessä kajakissa. Sauma petti juuri siltä puolelta, joka on aina poispäin, kun kajakki on hyllyssä. Kun nostin kajakin hyllystä ja hyllyyn, niin nostin aina siltä toiselta puolelta, jossa ei ole vauriota. Jos olisi ollut toisin, olisinko huomannut asian? Tai olisiko paatti hajonnut jo aikaisemmin, kun olisin nostellut sitä aukosta siltä puolelta josta liimaus oli pettämässä? Mene ja tiedä, turhaa jossittelua.
Heti MA soitin Welhonpesään ja selitin asian. Tietysti tiesin, että pakkohan minun on paatti viedä näytille, ei tällaista asiaa voi hoitaa puhelimessa, mutta minusta oli ihan vaan kohteliastakin antaa ennakkovaroitus. Kerroin lyhyesti puhelimessa mitä oli tapahtunut ja odotetusti pyydettiin tuomaan kajakki sinne näytille.
Onneksi kesäloma alkoi juuri, joten pojat autoon, kajakki katolle ja kohti Welhonpesää.
Nyt pitää mainita sellainen asia, että minä pidän Bigfootista paljon. Se on tilava, sekä melojalle, että tavaroille. Todellinen pitkänmatkan paatti. Vakaa ja silti aika ketterä. Nenän edessä on päiväluukku, joka on minulle ihan must. Jos nyt jostain pitää nipottaa, niin ei ole sieltä nopeimmasta päästä, mutta en ole minäkään. Korkea kansi on varsinainen tuulensieppaaja, ja antaa paatille pullean ulkonäön.
Peräsin herättää ihmisissä ristiriitaisia tunteita, mutta kun evää siihen ei saa, niin pakko se on jollain trimmata tuulessa. Lyhyesti: minun on hyvin vaikea löytää korvaavaa muovikajakkia, jossa olisi vastaavat ominaisuudet. Ehkä lähin vaihtoehto olisi samanlainen Etain, jonka Antti juuri osti.
Welhonpesässä vastaanotto oli jälleen kerran todella ystävällinen. Nostimme kajakin korjaamon puolella ja selostin mitä oli tapahtunut, miten se korjattiin saaressa jne. Antti oli jo ehtinyt laittamaan kuvan vauriosta blogiin ja siitä kuulemma näkyi selvästi, että valmistusvirhe. Jotain oli mennyt liimauksessa pieleen, eikä joltain matkalta ollut liimautunut kunnolla, tai ollenkaan.
Tämä myös selittää sen, että minun BigFoot ei ole ollut kovin kuiva yksilö. Aina ollut lastiruumassa, boksissa, päiväluukussa jne, lenkin jälkeen vähän vettä. Luukkuja tuli vaihdettua ja ehkä hieman auttoi, mutta ei kuitenkaan ratkaissut asiaa lopullisesti. Vettä ei ole ollut koskaan hälyttävästi ja aina sen on voinut selittää esim. sillä, että minä vaan tykkään kanttailla, tehdä alatukikäännöksiä jne. eikä ne aukkarit aina niin tiukkoja ole. Totuus ilmeisesti kuitenkin oli, että sitä vettä meni siellä listan välissä piilossa, ilman sen suurempaa logiikkaa, satunnaisiin paikkoihin. Selvisi sitten sekin mysteeri.
Jälleen kerran, itsestäänselvää näin jälkikäteen, mutta jos vaurio on piilossa listan alla ja paatti on alta 2v vanha, niin eipä tullut mieleenkään moinen vaihtoehto.
Olin tietysti miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta Welhonpesän ratkaisu kyllä yllätti reiluudellaan ja suoraselkäisyydellään. Minulta kysyttiin tasan yksi asia: Haluanko uuden samanlaisen, vai vaihdetaanko johonkin ihan toiseen malliin?
Olin miettinyt jotain rotaatiovalettua, yhtä kappaletta olevaa paattia, mutta kun niissä kaikissa oli jotain, joka ei miellyttänyt. Niinpä päädyin ottamaan "vaihdossa" samanlaisen uuden BigFootin. Welholaisten kanssa minulle selvisi miten se Bigfoot pistetään kasaan, ja prosessi itsessään on hyvä, nyt vain kävi hiton huono tuuri. Eli luotan jatkossakin isojalkaan.
Tahdon vielä erikseen kiittää Welhonpesän henkilökuntaa asian hoitamisesta. En ole kai koskaan saanut näin hyvää palvelua mistään. Jos minulla joskus on rahat kasassa siihen TideRace Exploreen, niin tiedätte kyllä mistä minä sen käyn hakemassa.
Meriretkellä Antin kanssa - Rankki - Silakkasaaret
Unohtui edellisestä postauksessa mainita, että valitettavasti minulla ei ole näyttää tälläkertaa träkkäyksiä. Luuri oli unohtunut ladata yön ylitse, ja vaikka olin muistanut ottaa energiapankit mukaan, niin se piuha joka myös tarvitaan lataushommissa jäi keittiön pöydälle. Piti siis säästää akkuja ja träkkääminen imee paljon virtaa.
LA aamupäivä meni Ristisaarta tutkiessa, ja samalla tuli vilkuiltua merelle, että mikä meininki siellä. Puhuri oli laantunut huomattavasti, eli pystyisimme laskettelemaan myötätuulessa Rankkiin, ja sieltä jatkaisimme Kirkonmaan lähellä olevaan Heinäsaareen toiseksi yöksi.
Saarikierroksen jälkeen juttelin lisää lintupongareiden kanssa. Kysyin, että mikä saisi kaikki suomen lintupongarit liikkeelle, ja vastaus oli, että jos ruostepyrstö ilmestyisi uudestaan, niin taatusti olisi säpinää. Olivat sen 1995 juurikin Ristisaaresta ponganneet ja sitten olivat Tuurit ajaneet väkeä saareen non-stoppina. Innokkaimmat olivat kuulemma hypänneet mereen, ennen kuin laiva saatiin rantaan kiinni, kun oli niin kiire näkemään tuo tirppa. Paikalliset pongarit olivat asettaneet putket valmiiksi ja sitten jokainen jonotti kiltisti omaa vuoroaan, ja kaikki olivat ko. ihmeen nähneet. Jos halusi santsiannoksen, piti jonottaa kiltisti uusi kierros. Aikamoinen harrastus.
Matkalla Rankkiin Antti leikkii sydämen kyllyydestä aallokossa, hienoja surffeja. Minä taas en. Tajuan, että en ole yhteensopiva takaapäin tulevien aaltojen kanssa. En tiedä mikä siinä oikein on, mutta kun en tiedä mitä sieltä on tulossa, niin se hermostuttaa minua ja hommasta ei tule oikein mitään. Kyynärpää oireilee edelleen ja ottaa päähän, kun tajuan hidastavani Antin menoa. Rankkiin pääsisi tekemättä mitään, mutta melotaan nyt kuitenkin, niin päästään perille nopeammin.
Perillä Rankissa on hirmuisesti väkeä. Saari on ensimmäistä kesää auki armeijan poistumisen jälkeen, ja näköjään kiinnostaa kovastikin. Kun kerran joku vaivautuu tuomaan saareen palveluja, niin käytetään niitä sitten, eli syödään oikein posliinilautasilta. Antti on taatusti huomannut vaikeuteni ja kohteliaasti ehdottaa, että voidaan me mennä noihin Silakkasaarillekin, jotka ovat siis vajaan kahden kilometrin päässä. Ottaen huomioon sen, että minun pitää olla SU 15:00 rannassa ja, että käsi oireilee olen ehdotuksesta enemmän kuin mielissäni. Silakkasaarille siis, enpä ole siellä koskaan käynytkään.
Matkalla Silakkasaarille alkaa tapahtua. Minulle tulee sellainen tunne, että paattiin tulisi vettä. Ensin kastuu kantapäät, kohta on per... siis takapuoli märkä ja kun tunnen miten jalkatukien eteen survottu roskapussi lähtee kellumaan tajuan lopullisesti, että nyt on jotain pielessä ja pahasti. Paatti äkkiä rantaan ja boksissa on jo vettä useita senttejä, jäi mittaamatta, mutta paljon kuitenkin. Lähtiessä Rankista sitä oli ehkä pari kahvikupillista, ja nyt 1,5km myöhemmin useita litroja. Minulla on kajakissa jossain vuoto ja iso sellainen.
Kaikki kamat ulos kajakista ja tutkimaan mistä vettä tulee sisään. Noin iso vuoto löytyy varmasti. Nostamme vesilastissa olevaa paattia varovaisesti ja mistään ei suihkua vettä ulos. Pohja on ehjä. Kuivaamme kaikki vedet pois, nostamme kajakin veteen ja pienen kääntelyn jälkeen vuotokohta löytyy. Sauma on pettänyt istuma-aukon kohdalta, muutaman sentin matkalta niin, että vesi ryöppyää siitä sisään.
Ihminen pystyy miettimään montaa asiaa kerralla ja nopeasti. Itsellä vilisee filminauhana monta tiukkaa keliä missä olen mennyt, yksin ja kamujen kanssa. Viimeksi PE Antin kanssa, ja pari tuntia sitten ylittäessä selkää isohkossa aallokossa. Jos jos jos jos jos, huh huh. Enempää en tämän asian kanssa jossittele tässä blogissa, eikä teidän mahdollisten lukijoidenkaan tarvitse. Shit happens.
Mitään ei onneksi tapahtunut, oli tuuria matkassa. Mutta nyt ollaan saaressa vuotavan kajakin kanssa, että sillai. Leiri pystyyn, että saan ajatukset pois mokomasta. Ei oikein onnistu, mutta sen operaation jälkeen on jonkinlainen suunnitelma. Minulla on jesaria, ja Antilla jotain muoviliimaa. Niillä yritetään saada paatti vesitiiviiksi ja jos ei onnistu, niin ainahan Antti voi hinata minut Rankkiin (ja minä pumppaan vettä samalla pihalle), josta Tuuri-vuorolla sitten maihin. Meripelastukseenkin voisi soittaa, mutta ei oikein nappaa.
Liiman kuivumisaika on 10h, joten tökin sitä samantien sauman jokaiseen kohtaan, joka näyttää minusta epäilyttävältä. Aamulla vedän sitten jesaria aika monta kerrosta vielä sauman päälle. Olen aika varma, että viritelmä pitää kotimatkan, mutta se nähdään vasta tositestissä.
Aamulla leiri kasaan ja nostamme minun kajakin tyhjänä veteen, ettei saumaan tule rasitusta. Olen tyhjentänyt lastista pois useita kiloja, lähinnä juomavettä. Kajakin lastaaminen rantavedessä ei ole muuten helppoa, kun kallio on liukas jne. mutta lopulta paatti on lastattu ja kotimatka voi alkaa. Tosin ihan ekaksi minun pitää testata korjauksen pitävyys, eli kallistan paattia reilusti ja sauma tuntuu pitävän. Ainakaan pohje ei heti kastu kallistuksessa. Eikun kotia kohden.
Kotimatka menee ilman kommelluksia, korjaus pitää ja jossain vaiheessa jaksan jo vitsailla Antillekin, että "Ai tämmöiseltä se tuntuu, kun meloo pers... siis takapuoli kuivana".
Kun kaikkia(?) nyt sitten kiinnostaa, miten meni kun MA otin yhteyttä kajakin myyneesen firmaan, niin siitä tulee ihan oma stoori. Ehkä jo tänään. Ennakkotietona, että minulta ei ole tulossa mitään muuta kuin hehkutusta ja positiivista palautetta Welhonpesän toiminnasta.
LA aamupäivä meni Ristisaarta tutkiessa, ja samalla tuli vilkuiltua merelle, että mikä meininki siellä. Puhuri oli laantunut huomattavasti, eli pystyisimme laskettelemaan myötätuulessa Rankkiin, ja sieltä jatkaisimme Kirkonmaan lähellä olevaan Heinäsaareen toiseksi yöksi.
Saarikierroksen jälkeen juttelin lisää lintupongareiden kanssa. Kysyin, että mikä saisi kaikki suomen lintupongarit liikkeelle, ja vastaus oli, että jos ruostepyrstö ilmestyisi uudestaan, niin taatusti olisi säpinää. Olivat sen 1995 juurikin Ristisaaresta ponganneet ja sitten olivat Tuurit ajaneet väkeä saareen non-stoppina. Innokkaimmat olivat kuulemma hypänneet mereen, ennen kuin laiva saatiin rantaan kiinni, kun oli niin kiire näkemään tuo tirppa. Paikalliset pongarit olivat asettaneet putket valmiiksi ja sitten jokainen jonotti kiltisti omaa vuoroaan, ja kaikki olivat ko. ihmeen nähneet. Jos halusi santsiannoksen, piti jonottaa kiltisti uusi kierros. Aikamoinen harrastus.
Matkalla Rankkiin Antti leikkii sydämen kyllyydestä aallokossa, hienoja surffeja. Minä taas en. Tajuan, että en ole yhteensopiva takaapäin tulevien aaltojen kanssa. En tiedä mikä siinä oikein on, mutta kun en tiedä mitä sieltä on tulossa, niin se hermostuttaa minua ja hommasta ei tule oikein mitään. Kyynärpää oireilee edelleen ja ottaa päähän, kun tajuan hidastavani Antin menoa. Rankkiin pääsisi tekemättä mitään, mutta melotaan nyt kuitenkin, niin päästään perille nopeammin.
Perillä Rankissa on hirmuisesti väkeä. Saari on ensimmäistä kesää auki armeijan poistumisen jälkeen, ja näköjään kiinnostaa kovastikin. Kun kerran joku vaivautuu tuomaan saareen palveluja, niin käytetään niitä sitten, eli syödään oikein posliinilautasilta. Antti on taatusti huomannut vaikeuteni ja kohteliaasti ehdottaa, että voidaan me mennä noihin Silakkasaarillekin, jotka ovat siis vajaan kahden kilometrin päässä. Ottaen huomioon sen, että minun pitää olla SU 15:00 rannassa ja, että käsi oireilee olen ehdotuksesta enemmän kuin mielissäni. Silakkasaarille siis, enpä ole siellä koskaan käynytkään.
Matkalla Silakkasaarille alkaa tapahtua. Minulle tulee sellainen tunne, että paattiin tulisi vettä. Ensin kastuu kantapäät, kohta on per... siis takapuoli märkä ja kun tunnen miten jalkatukien eteen survottu roskapussi lähtee kellumaan tajuan lopullisesti, että nyt on jotain pielessä ja pahasti. Paatti äkkiä rantaan ja boksissa on jo vettä useita senttejä, jäi mittaamatta, mutta paljon kuitenkin. Lähtiessä Rankista sitä oli ehkä pari kahvikupillista, ja nyt 1,5km myöhemmin useita litroja. Minulla on kajakissa jossain vuoto ja iso sellainen.
Kaikki kamat ulos kajakista ja tutkimaan mistä vettä tulee sisään. Noin iso vuoto löytyy varmasti. Nostamme vesilastissa olevaa paattia varovaisesti ja mistään ei suihkua vettä ulos. Pohja on ehjä. Kuivaamme kaikki vedet pois, nostamme kajakin veteen ja pienen kääntelyn jälkeen vuotokohta löytyy. Sauma on pettänyt istuma-aukon kohdalta, muutaman sentin matkalta niin, että vesi ryöppyää siitä sisään.
Ihminen pystyy miettimään montaa asiaa kerralla ja nopeasti. Itsellä vilisee filminauhana monta tiukkaa keliä missä olen mennyt, yksin ja kamujen kanssa. Viimeksi PE Antin kanssa, ja pari tuntia sitten ylittäessä selkää isohkossa aallokossa. Jos jos jos jos jos, huh huh. Enempää en tämän asian kanssa jossittele tässä blogissa, eikä teidän mahdollisten lukijoidenkaan tarvitse. Shit happens.
Mitään ei onneksi tapahtunut, oli tuuria matkassa. Mutta nyt ollaan saaressa vuotavan kajakin kanssa, että sillai. Leiri pystyyn, että saan ajatukset pois mokomasta. Ei oikein onnistu, mutta sen operaation jälkeen on jonkinlainen suunnitelma. Minulla on jesaria, ja Antilla jotain muoviliimaa. Niillä yritetään saada paatti vesitiiviiksi ja jos ei onnistu, niin ainahan Antti voi hinata minut Rankkiin (ja minä pumppaan vettä samalla pihalle), josta Tuuri-vuorolla sitten maihin. Meripelastukseenkin voisi soittaa, mutta ei oikein nappaa.
Liiman kuivumisaika on 10h, joten tökin sitä samantien sauman jokaiseen kohtaan, joka näyttää minusta epäilyttävältä. Aamulla vedän sitten jesaria aika monta kerrosta vielä sauman päälle. Olen aika varma, että viritelmä pitää kotimatkan, mutta se nähdään vasta tositestissä.
Aamulla leiri kasaan ja nostamme minun kajakin tyhjänä veteen, ettei saumaan tule rasitusta. Olen tyhjentänyt lastista pois useita kiloja, lähinnä juomavettä. Kajakin lastaaminen rantavedessä ei ole muuten helppoa, kun kallio on liukas jne. mutta lopulta paatti on lastattu ja kotimatka voi alkaa. Tosin ihan ekaksi minun pitää testata korjauksen pitävyys, eli kallistan paattia reilusti ja sauma tuntuu pitävän. Ainakaan pohje ei heti kastu kallistuksessa. Eikun kotia kohden.
Kotimatka menee ilman kommelluksia, korjaus pitää ja jossain vaiheessa jaksan jo vitsailla Antillekin, että "Ai tämmöiseltä se tuntuu, kun meloo pers... siis takapuoli kuivana".
Kun kaikkia(?) nyt sitten kiinnostaa, miten meni kun MA otin yhteyttä kajakin myyneesen firmaan, niin siitä tulee ihan oma stoori. Ehkä jo tänään. Ennakkotietona, että minulta ei ole tulossa mitään muuta kuin hehkutusta ja positiivista palautetta Welhonpesän toiminnasta.
 |
| Lampaat mulkoilivat meitä yhtä epäluuloisesti kuin me niitä. |
 |
| Naavaa. |
 |
| "Pieni ihminen suuressa maailmassa - osa 1" |
 |
 |
| Saareen on haudattu Neuvostoliiton sotilaita. |
 |
| Rankki ja paljon väkeä. |
 |
| "Pieni ihminen suuressa maailmassa - osa 2" |
 |
| Kohti Silakkasaaria |
 |
| Vaurio |
 |
| Leri |
 |
| Korjaus |
 |
| Voimalaitoksesta on enää vähän jäljellä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)