Hallikauden lopetus ja päivälenkillä

PE oli hallikauden lopetus, eli raahasimme koskarit uimahallilta vajalle vuoron päätteeksi. Oli niin monta käsiparia mukana, että siinä ei kauaa nenä tuhissut kun homma oli hoidettu. Samanlaisella innolla laskemaan parin viikon päästä laituria ja siivoamaan vajan nurkkia, eikös vaan?

Jäi "tilastoimatta" kuinka moni oppi eskimokäännöksen talven aikana, mutta kyllä niitä muutama tuli. Oma käännökseni sai varmuutta, mutta olen täysin oikeapuolinen. Pari kertaa onnistuin tekemään eskimon "väärältä" puolelta, mutta taisivat olla enempi vahinkoja. En kyllä kauheasti vasuria harjoitellutkaan. Nyt pitää taas odotella, että vedet lämpenevät, niin voi jatkaa harjoittelua. Anttihan veivaa käännöksiä, vaikka kuinka kylmässä vedessä, mutta minä olen hieman mukavuudenhaluisempi tapaus.

Perhe oli viime VKL poissa, kulttuuria harrastamassa, joten mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin, jos vain sää suosisi. Heräsin LA aamuna aikaisin ja ilma oli aurinkoinen, vaikkakin viileä. Joten eikun rantaa kohden ja päiväretkeä varten varusteltu paatti oli vedessä hieman ennen kahdeksaa.

Plänin alkupää oli selvä: Kantasataman, Hallan ja Tiutisen kautta Kuutsalon ympäri. En ollut koskaan aikaisemmin Kuutsaloa kiertänyt, vaikka se on ihan Kotkan saarta vastapäätä. Ruokatauon suunnittelin pitäväni Lehmässä, jota ennen yksi evästauko "jossain".

Kantasatamassa, aurinko paistaa, mutta ei juurikaan lämmitä.

Juomatauolla Hallan hylätyssä minisatamassa.

Kuka lie omistaa? Nyt hyljätty ja rapistuu itsekseen. Huikeaa ajatella, että joku on joskus asunut tuolla. Vai onko sittenkin ollut vain kesämökkinä?

Matka joutui ja minulla oli semmoinen ajatus, että tauko noin 2h tai 10km välein. Ensimmäisen kerran pidin taukoa aika tarkalleen 10km kohdalla. Pienessä saaressa keskellä Ruotsinsalmea. Ajatuksena oli ensin mennä Kuutsalon pohjoiskärkeen asti tauolle, mutta kohdalle osui niin hyvä rantautumispaikka, että päätin pitää tauon siinä. Voileipiä mutustellessa huomasin varusteissani yhden puutteen. Minulla ei ollut melarukkasten lisäksi minkäänlaisia hansikkaita mukana. Tuuli kävi taukopaikkaani niin napakasti, että piti etsiä siirtolohkareiden takaa tuulensuojaa, etteivät näpit jäätyisi. Puolen tunnin tauon jälkeen matka jatkui kohti Kuutsaloa.

Ensimmäinen taukopaikka. Mikälie pikkusaari, nimi jäi tarkistamatta.

Etsi kuvasta Kukourin linnoitus.

Kuutsalon pohjoiskärki, eli Santaniemi. 

Kuutsalon Itäpuolella pongaan vihdoinkin laulujoutsenia, monta pariskuntaa. Laskin ainakin kuusi yksilöä. Kuvaa niistä ei saa otettua, ainakaan kunnollista. Ovat mokomat yhtä arkoja kuin merimetsot. Minun kameravarusteilla ei toivoakaan saada lähikuvaa.

Aurinko paistaa edelleen ja lähestyn Kirkonmaata. Faijakin soittaa sopivasti kysyäkseen, missä oikein olen: "No, oikealla puolella on Kuutsalo, vasemmalla Satamasaari ja tuo mikä on edessä täytyy sitten olla Kirkonmaa" :-)

Alkaa olla ruokatauon paikka, joten kohti Lehmäsaarta. Alunperin oli tarkoitus mennä pohjoispään laguuniin, mutta löydän itseni "turistimestoilta", eli Lehmän montusta, veneilijöiden seasta. Ainoa puolustukseni on, että oli tarve ja montussa on vessoja. Ruuan jälkeen lepäilin, eli loikoilin auringossa ja naatiskelin olostani. Olo alkoi tulla liiankin lokoisaksi, joten väänsin itseni lopulta väkisin liikkeelle.

Pönttö ja sen kaverit. Tämmöistä toimintaa minä kannatan lämpimästi.

Muutama paatti, ja yksi muskelivene ;-)

Olin PE uhonnut hallilla Timolle, että Kuutsalon ympäri ja sitten perään Mussalo. Olin hieman epävarma siitä Mussalon osuudesta, joten suuntasin kohti Kuusista. Siitä voisi hilpaista kahtakin eri reittiä takaisin vajalle, jos siltä tuntuisi. Sääkin vaihtui aika radikaalisti. Äsken paistoi aurinko, mutta se meni hetkessä pilveen ja tuuli alkoi nousemaan.

Pidin kelluntatauon Kuusisen suojassa ja mietin jatkoja. Vieläkin päättämätön olo, joten kohti Tuohipöllöä, jos vaikka siellä pitäisi seuraavan kunnollisen tauon. 

Ruotsinsalmen taistelun muistomerkki Varissaaressa

Voimalaitoksen purkutyöt etenevät vauhdilla

Tauko Tuohipöllössä, 30km takana.

Tuohipöllön maatauko jää aika lyhyeksi. Voileipä naamariin, vähän "pakollisia" venyttelyjä ja takaisin vesille. Ilma viilentynyt hetkessä niin paljon, että rupeaa oikeasti palelemaan jos vain seisoskelee rannalla. Tästä olisi lyhyehkö matka vajalle, mutta nousevasta tuulesta huolimatta päätän kiertää Mussalon. En pahemmin katso tuulen suuntia. Luulen tuulevan idästä, koska sieltä se puhalsi aamulla Tiutiseen mennessä.

Tämmöinen peruutti melkein nenän edestä ulos satamasta.

Marshallinsaarten tasavalta - tuo lippu siis

Matka alkoi jo tuntumaan käsivarsissa, mutta eteni silti. Mikäs siinä oli Mussalon saaren sivustaa läpsytellä, itätuulelta suojassa ;-) Mussalon Sarvenniemen ohitettuani lipsahtaa ruma sana. Edessä aukeaa Äyspään selän pätkä ja vastatuuli, suoraan pohjoisesta. Eihän tuo mikään mahdoton aallokko ole, mutta käsissä tuntuu jo sen verran, että voisin olla ilmankin. Sinnillä vaan ja joka vetoon keskittyen, samalla kun hoen itselleni: "Keskity, älä vaan vedä käsillä". 

Viimeinen pätkä on pidempi kuin mitä olin ajatellut. Sekä ajallisesti, että matkan puolesta. Vastatuuli hyydyttää, ja olen lopulta vajalla noin puoli tuntia omaa arvioani myöhemmin. Sattumalta Timo on juuri pakkaamassa kamojaan pois oman lenkkinsä jäljiltä ja auttaa minua rantautumisessa yms. Kiitoksia, olikin ruoto jo vähän jumissa.

Se oli semmoinen reissu se. Matkaa kertyi kaikkiaan 44km, kädet aivan poikki, mutta jos olisi ollut pakko, niin olisin jaksanut pidemmällekin. Vaikka onkin vielä melkoinen rapakukunto talven jäljiltä, niin silti se riitti ja tekniikka ilmeisesti suurinpiirtein kunnossa. Yleiskunto paremmaksi ja lisää voimaa käsiin (tai tekniikka paremmaksi), niin kyllä tämä tästä.

SU heitimme vielä aamulenkin Timon kanssa, Maijansaaren ympäri. Käsissä ei tuntunut enää mitään, paitsi pientä väsymystä. Ristiselkä vähän vihoitteli, mutta se saattui johtua huonossa asennossa nukkumisestakin, koska hävisi lenkin aikana. 

Puolisukeltaja. Saikohan Timo paremman kuvan?

Päivälenkillä - träkkäykset

Vietin tänään päivän vesillä. Laitetaan nyt ensin pelkät träkkäykset, stooria tulee sitten kun jaksan. Koko päivän saldo 44km. Pisin lenkki mitä olen toistaiseksi koskaan tehnyt.

Aaltoja

• sisäreidet hellinä
• kyljet hellinä
• käsivarret niin väsyneet, että hyvä kun jaksaa oluen nostaa
• naarmuja siellä sun täällä
• yhdestä rystysestä lähtenyt pala nahkaa
• mustelmia nousemassa jokapuolelle kroppaa
• kaikkensa antanut olo, rättiväsynyt, mutta kuitenkin hyvä fyysinen väsymys

Kaikkea sitä ihminen tekee vapaaehtoisesti, mutta kyllä oli hauskaakin.

Vietimme KoMe:laisten kanssa tänään aktiivipäivän Lohjalla, meriturvan aallokkoaltaassa. Juuri nyt en pysty edes sanomaan montako meitä siellä kaikkiaan oli, aivot käyvät normaaliakin hitaammalla. Noin tusina meitä taisi olla.

Minulle eka kerta kyseisessä laitoksessa, ja oli vaikuttava paikka. Harmi, että sijaitsee siellä Lohjalla. Enemmän meillä olisi kotkassa merta ja perinteitä, mutta minkäs teet. Ihan heti en rupea seuraavaa keikkaa suunnittelemaan, mutta voisin mennä toistekin, jos tulee tilaisuus/mahdollisuus.

Nyt on kiipeilty paattiin ilman aaltoja ja apuja, aallokossa ilman apuja, ja samat temput avustajan kanssa, vaikka kuinka monella tyylillä. Välillä oli tuulta ja aallokkoa, hämärää ja aallokko (+Dallasin tunnusmusiikki?). Tehtiin hinausharjoituksia, ja vaikka mitä. Pitää erikseen mainita ja kehaista porukkaa, että joka ikinen kömpi omin avuin paattiin takaisin aallokossa, ja tasaisella. Useampaan kertaan.

Tuli niin paljon hyviä vinkkejä, ideoita yms. että ei taatusti pysty pureskelemaan/omaksumaan kaikkea kerralla. Ei ole esim. tullut aikaisemmin edes mieleen, että toista voi hinata, vaikka ei olisi hinausköyttä. Suuret kiitokset Aavameren Benjamille ja Peterille asiantuntevasta kurssipäivästä.

Kuten sanottua, oli hauskaa, ja opettavaista, vaikka olisi ehkä pitänyt viettää talvella aikaa muuallakin kuin siellä puolen kilon punttisalilla. Nyt kunto ei meinannut loppua, vaan kyllä se ihan rehellisesti loppui viimeisen tunnin aikana. Timolta varmaankin tulee enemmän analyysiä, minulla ei nyt paukut riitä moiseen :-)

Kohta mennään

Bigfoot vähän isommassa uima-altaassa.

Action!

Hienosti menee

Kun oli muuten liian "helppoa", niin sammutettiin valot.

Huh-huh, jaksaa jaksaa, polkee polkee. No mitäs jos ei <piip> enää jaksa? :-)

Maijansalmi on my mind

Pääsiäinen meni keskisuomessa, jossa oli vielä vallan mainiot pulkkakelit, mutta MA lähdimme kotimatkalle sen verran ajoissa, että ehdin illalla "yhdelle pikaiselle".

Vajan lokikirjan (ja parkissa olevien autojen) mukaan Timo ja Aija olivat vesillä, mutta eipä tullut törmättyä heihin tälläkertaa. Kiirastorstaina oli tähystänyt autosta käsin, että väylä Maijansalmeen oli Munsaaren kohdalta enää muutamasta kymmenestä metristä kiinni. Olin melko varma, että nyt se olisi jo täysin auki, joten kohti Maijansalmea ja Äyspäätä. Munsaaren sillan alta ei vielä varmaankaan pääse, joten varmuuden vuoksi kiersin Keisarinsataman kautta.

Ainoa jäälautta tulikin vastaan keskellä Pohjinselkää, mutta oli pehmeää höttöä, josta pääsi helposti läpi. Tähyilin myös Hevossaaren suuntaan, että pääsisikö sen jo kiertämään, mutta vaikutti siltä, että sen ja Mussalon välikössä on vielä jäätä. Pitää käydä katsomassa lähempää joku päivä, nyt ei malttanut kun piti päästä vilkaisemaan Äyspäätä.

Aikataulun takia en kauaa Äyspäätä ihaillut, vähän Maijansalmen suulta kurkkasin ja kotimatkalle. Pohjinselän kohdalle ehdin jo hetken kummastelemaan, että missä se äsken ohittamani jäälautta oikein on, kun se löytyi kilometrin päästä. Nopeasti oli siirtynyt tuulen työntämänä, ja sain napattua kivan videon, mistä näkee hyvin kuinka nopeasti lautta menee eteenpäin kohti Kärkisaarta.

Tästä jäälautasta ei ole enää kuin hidasteeksi, vaikka onkin paikoin pari senttiä paksua. Vettynyttä massaa ja murtui todella helposti isoiksi lohkareiksi.

Äyspää \o/