Pitkäviiri

Minä luulin retkeilykauden jo loppuneen, mutta toisin kävi. Antti rupesi huhuilemaan alkuviikosta retkiseuraa viikonlopuksi, perhe antoi vapaata ja sääkin näytti suosivan, joten kamat kasaan ja menoksi.

Hetken aikaa näytti siltä, että saisimme muitakin lähtemaan, mutta lopulta lähdimme Antin kanssa kahdestaan kohti Pitkä- tai Mustaviirtä. Matkan varrella kohteeksi valikoitui Pitkäviiri, jossa pidimme yön verran leiriä, ja aamulla sitten takaisin kotirantaan. Matkaa kertyi noin 30km siivu, eli ihan kivasti.

Mennessä oli pieni vastatuuli, ja tullessa sitten kovempi myötätuuli. Suorastaan merellinen meininki, mutta ei mikään mahdoton rynkytys. Pari kertaa hävisi horisontti, eli noin metrin korkuinen aalto. Kerran olin niin syvän aallon pohjassa, että näkyvistä hävisi koko Kaunissaari, vaikka aika lähellä sitä jo oltiinkin. Jos en olisi ollut niin väsynyt, olisin leikkinyt enemmänkin, nyt jäi se puoli vähän vaisuksi. Antti puljasi sitten minunkin edestä. Tauot pidimme mennen tullen Kaunissaaren pohjoispäässä loiston luona.

Kiitoksia Antille, oli kiva reissu ja taas tuli paljon oppia. Enempää ei nyt irtoa stooria, kuvat kertokoot loput.

Lintujen muutto alkamassa

Tuonne tauolle

Kaunissaaren pohjoispäässä tauolla.

Kaunissaaren loisto

Kaunissaaren pohjoispään hiekkarantaa

Perillä Pitkäviirissä

Virhe, jota en tee toiste jos vain mahdollista välttää. Olihan se hiekkapohja ihan kiva, mutta sitä hiekkaa oli sitten joka paikassa, vaikka kuinka yritin olla varovainen.

Pitkäviiren hiekkasärkkä, joka jatkui pitkälle merelle, osittain juuri pinnan alapuolella.

Näkymä Pitkäviiriin hiekkasärkän pinnan yläpuolisen osan ääripäästä.

Aurinko painuu mailleen

Aika tunnelmoida nuotion ääressä.

Kuu kaakon yllä

Aamu alkaa sarastamaan, värien ilotulitus alkamassa 

Joka retkellä olen tuonut maihin enemmän roskaa, kuin mitä olen itse sitä saareen vienyt. Tämä jäi kuitenkin ottamatta mukaan. Oli vähän iso kajakissa roudattavaksi.

Mitä lie ollut sisällä. Molemmat korkit olivat kiinni. Tynnyri oli kuitenkin tyhjä, joten sisältö tihkunut ajan mittaan mereen / maahan. Tynnyrin kiinnitysvaiheri ja kiinnikkeet oli ehjiä, eli se missä ollut kiinni on pettänyt. Tuskin siis ainoa tynnyri joka on silloin mennyt mereeen. Mielensäpahoittamisen paikka taas kerran.

Hiekkasärkän vedenalainen osa erottuu selvästi aaltojen vuoksi.

Kotimatkan aluksi Antin oli pakko päästä leikkimään hiekkasärkän aallokkoon. Taustalla Asian Breeze matkalla Hietasen satamaan.

Kivat tyrskyt.

Horisontti, mikä se on?

"Minä lautallani kellun
ulapalla turhuuden ... "