Kaunissaaren muinaistulet - illanviettoa

Saareen päästyämme alkoi telttapaikkojen etsiminen ja leirin pystyttäminen. Edellisestä retkestä viisastuneena(?) osasin varata nyt hieman paremman paikan, ja teltan pystytyskin sujui melkeinpä rutiinilla.

Olimme juuri saaneet teltat pystyyn, kun paikalle lompsii kaksi äijää kyselemään, että mitä porukkaa olemme. Heti perään tulee ilmoitus, että koko niemi on heidän maataan, ja yksityisaluetta. On kuulemma selvät kyltit asiasta jos tulee maata pitkin, mutta mepä emme tulleet sieltä, vaan mereltä käsin. Saamme pienen keskustelun jälkeen heiltä "luvan" viettää niemessä yö ja sitten herrat poistuvat paikalta. Olen episodista niin hölmistynyt, että vasta kun äijät ovat poistuneet, mieleen hiipii sana jokamiehenoikeudet. Emme ole kenenkään pihassa, vaan metsässä. Ihan sama, että on niemenkärki ja yksityisomistuksessa. Suurin osa suomen maa-alueista on yksityisomistuksessa. Hitto että alkaa sapettamaan, mutta ehkä herrat saivat egolleen buustia vierailustaan. Jotenkin jäi sellainen tunne koko jutusta, että kävivät tsekkaamassa olemmeko suomalaisia ollenkaan ja jos emme olisi olleet, kyytiä olisi tullut.

Myöhemmin kun keskustelimme asiasta muiden leiriläisten kanssa, niin ihan se niemenkärki ei kai kuulu ko. yhtiön alueeseen, joka siinä yksityisalue-kyltissä mainitaan. Herrat ilmeisesti omistavat ko. yhtiön kokonaan, kun puhuivat reteesti "meidän niemestä", just joo. On se hienoa, että meillä suomessa on nuo jokamiehenoikeudet.

Tarppikin tuli viritettyä ekaa kertaa, kun en tiennyt minkä kokoinen se oikein on. Vähän pieni minun teltalle kun siinä on kahdella puolella sisäänkäynnit ja apsidit. Lisäsuojaa kuitenkin jos olisi alkanut satamaan. 

Meille oli varattu pöytä 19:00 Kaunissaaren Majalta, joten lähdimme kylää kohden hyvissä ajoin. Itse olin ekaa kertaa Kaunissaaressa, joten kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Mukaan saimme jo edellisenä iltana tulleet kaksi KoMe melojaa, eli kaikkiaan meitä oli 9 ja vielä kaksi oli tulossa lisää Tuurilla. Näistä toinen jäisi meidän kanssa yöksi saareen telttamajoitukseen, ja toinen lähtisi vielä illan aikana takaisin mantereelle.

Loput melojat saapuvat täpötäydessä tuurissa.

Valaistusta ei juurikaan ole, mutta

opasteita riittää ja ovat selkeät

Katselemme hetken paikkoja kylällä, ja hieman ennen kello 19:00 siirrymme Majalle ruokailemaan. Ohjelmasta huolehtii alkuillasta yhden miehen bändi ja ihan hyvin tuo vinguttaa menemään, eikä voluumikaan riko tärykalvoja. Se varsinainen syy miksi olen enemmän kuin mielissäni siitä, että olemme majalla ruokailemassa saapuu pienen odottelun jälkeen nenäni alle: hevospaisti.

Polle poissa on, Pasi söi sen. Hyvää oli.

En kyllä ymmärrä miten joskus 70-luvulla ovat (kuulemma) onnistuneet myymään traktoreiden korvaamat työhevoset härkänä. Ei ainakaan tuo ulkofile ole "purutuntumalta" härkää nähnytkään.

Illan pääesiintyjää odotellessa saamme ylimääräisen ohjelmanumeron, eli lupaamani "erotiikkapläjäys", olkaapa hyvät:

Ei tarvinnut edes Photoshopata naamaa piiloon, kun osui tuo salaman heijastus niin näpsästi kohdalle. Eipä kundi tajunnut, että ravintolan ruokasalista oli aika esteetön näkymä herran suuntaan ja kamerat räpsyivät. Toivottavasti oli kivaa ja ehkä ne vaatteetkin löytyivät, aamulla viimeistään.

Jirin tribuuttibändi veivasi hienosti, ja kyllähän nämä biisit tunnetaan ja osataan ulkomuistista. Ensimmäisen setin viimeisen biisin lähtiessä pyörimään siirryimme ulos, ilotulitusta odottamaan. Juuri sopivasti ennen kuin naapuripöydän nahistelu alkoi yltymään kunnon rähinäksi.

Tässä vaiheessa iltaa sitten hukkasinkin loput porukasta. Ensin joku huhuili pimeässä melojia kasaan. Menin etsimään huhuilijaa, en löytänyt. Palasin muun porukan lähistölle ja otin pari kuvaa niistä isoista kynttilöistä, jotka kai olivat niitä muinaistulia. Kun sain kuvani otettua, porukka oli häipynyt johonkin ja pimeässä en heitä sitten enää löytänyt, vaikka hetken satamassa pyörinkin ympyrää. Ilotulituksen jälkeen lähdin lompsimaan takaisin leiriin, ja kohta suurin osa lopusta porukasta rönysi perässä.

Muinaistuli, ainakin luulisin

Illan aikana oli ilmestynyt vielä kaksi kajakkia lisää (+ teltta ja riippumatto) leirimme viereen ja kohta niidenkin omistajat ilmestyivät paikalle. Pikainen tutustuminen, ja kuulumisien vaihtoa. Sitten olikin aika painua pehkuihin, kellon näyttäessä aika tarkalleen keskiyötä.